Ennen vanhaan ihmettelin, miksi bloggaajat esittelivät laukkunsa sisältöä. Kunnes tämä päivä koitti ja keksin noin pari tusinaa syytä vältellä velvollisuuksiani. Varpaankynnet oli jo leikattu ja pakastin leivottu täyteen sämpylöitä. Mikä vain olisi nyt jännempää kuin sellonsoitto tahi työhakemusten lähettely. Niinpä tein inviksen veskaani.
Tällä hetkellä kannan elintärkeitä kamojani tässä ikivanhassa nahkaisessa kirppislöydössä. Ostin sen aikanaan silloiselle poikaystävälleni, joka ei kuitenkaan sitä tullut käyttäneeksi. Niinpä ryöväsin sen itselleni. Valitettavasti vanha kuoma ei enää kauaa matkassa taida pysyä, sillä se on rikki lähes jokaisella mahdollisella tavalla. Mikään ei ole vaikeampaa kuin löytää uutta laukkua jokapäiväiseen käyttöön. Tulen varmaan korjaamaan tämän ruskean unelman jeesusteipillä, sillä mikään vastaan tullut laukku ei ole yltänyt sen veroiseksi. Vuosiin. Ehkä lähes kymmeneen vuoteen?
Ja mitä se sitten kätkeekään sisäänsä?
Uskomattoman määrän kaikenlaista tarpeellista ja lähes tarpeetonta. Aloitetaanpa vaikka noista silmälaseista. Olen lähes sokea, mutta jotenkin uskottelen itselleni, etten suinkaan ole riippuvainen rilleistäni. Kirjoitan tätäkin silmät viirussa vain todistaakseni itselleni pystyväni siihen. Ja sitten kärsin päänsärystä, johon auttaa tuo Bootsista ostettu särkylääke.
Hanskoja en ole täällä hetkeen tarvinnut ja olinkin yllättynyt löytäessäni ne käsilaukun pohjalta. Pitääkin muistaa heittää ne pesukoriin. Sen sijaan avaimia ja lompakkoa toki tarvitsen päivittäin. Samoin kuin koulun kulkukorttia. Matkakorttia tarvitsen vain satunnaisesti, kun pyörällä ei jostain syystä pääse jonnekin tai jos sello on mukana. Tai jos sataa kissoja ja koiria.
Kolme kynää, purkkapussi, Steinbeckin The Winter of Our Disontent ja kalenteri kuuluvat myös siihen melko tarpeellista -osastoon. Sitten niihin vähän tarpeettomampiin juttuihin. Kosmetiikan määrä yllätti hieman. Ensinnäkin, turkoosi kynsilakka? Kaksi huulipunaa, kaksi huulirasvaa ja huulikiilto? Ja meikkivoide, joka on ainakin 5 vuotta vanha. Se lienee ollut laukun pohjalla sen ostosta asti. Myönnän kyllä joskus tarvitsevani sitä, kun kasvojen iho ei ole aivan priimakunnossa.
Yllätyin, kun laukusta ei löytynytkään älytöntä läjää kuitteja ja muuta roskaa. Ilmeisesti olen oppinut heittämään täysin tarpeettomat tavarat kuitenkin pois laukustani pyörimästä. Ainoastaan tuo eräästä galleriasta napattu käyntikortti, jossa komeilee kainalokarvat, on onnistunut pitämään paikkansa laukussani. Minun pitäisi muistaa ottaa tähän henkilöön yhteyttä yhden keikkaprojektin tiimoilta, mutta sen sijaan kirjoitan blogiini juttua laukkuni sisällöstä.
Toivottavasti kainalokarvat ovat artistin omat. Tai ihan sama mulle. Niin kuin sen pitäisi olla kaikille.
Mitä haluaisin laukussani kantaa tästä eteenpäin? No ainakin hätävarasuklaata, hiusharjaa, kameraa, päävoitollisia ässäarpoja ja rakkauskirjeitä.
