Chisukin sen tietää. Ei mun koti tosiaan oo täällä, enkä kyllä tiedä, missä muuallakaan. Muutin vanhempieni luota omaan asuntoon 15-vuotiaana ja siitä lähtien olen muuttanut yhteensä kahdeksan kertaa. Helsingissä asuessani Runeberginkadulla tunsin ensimmäistä kertaa todellista juurtumista. Jugendtalossa ja lautalattioissako se salaisuus piili? No ei kai, sillä sittemmin olen asunut parissakin kotikolossa, jossa on leveät ikkunalaudat. Tuntematta sitä kotoisaa lämpöä.

Joskus tunnen oloni kotoisammaksi jonkun toisen luona. Niin kuin vaikka siskoni, veljeni ja joidenkin ystävieni luona kyläillessä. On niin mukavaa kävellä sisään tuttuun tuoksuun ja saada heti jotain hyvää tarjottavaa nenän alle. Tämä oma kotini tuntuu vielä kahdeksan kuukaudenkin jälkeen jotenkin liian steriililtä, hengettömältä. Tiedän, että osittain olen vain laiska sisustaja. Tai nirso. En missään nimessä tahdo ostaa mitään, mitä en koe täysin sopivaksi omaan sisustustyyliini. Ja toisaalta haluaisin vain palkata sisustussuunnittelijan, joka loihtisi tästä opiskelijaboksista ihanan kotipesän.

Juurettomuus johtunee myös siitä, etten uskalla täysin kotiutua tänne Kööpenhaminaan. Enhän tiedä, voinko jäädä. Ei liene järkevää ostaa asuntoa täyteen ihania huonekaluja, jos vuoden jälkeen muutakin takaisin Suomeen tai vaikka Unkariin. Pysyvämpää ratkaisua odotellessa helposti tyytyy vain jättämään sisustushommat puolitiehen.

Mutta eihän kotikaan ole koti ennen kuin käy vieraita. Teekupposten kanssa sänkyyn kömpivät ystävät saavat aina tajuamaan, että ei ne Artekin ruokapöydän tuolit, vaan ne ihmiset. Eikö niin? Siitä huolimatta aion tästedes ainakin pitää nämä jo olemassa olevat kamppeet järjestyksessä. Ja laittaa pyykit kaappiin, kun ne ovat kuivaneet. Ei suoraan pyykkitelineestä päälle. Olkoon se ensimmäinen askel siihen suuntaan, että lopulta ajattelen olevani kotona aina, kun isken avaimet lukkoon.

Tai mitä turhia, tapasimme eilen vuokranantajamme ja hän aikoo myydä asunnon lokakuuhun mennessä. Joten taitaa olla parasta vain pitää tämä Ikean kuvasto gone wrong -tyyli siihen saakka kunnes muutan uuteen paikkaan. Ja kutsua vain hirveästi ihmisiä kylään levittelemään likaisia astioita kaikkialle ja puhumaan sorisevasti. Ja tupakoimaan parvekkeelle.

Otin jonkun viisaan neuvosta vaarin ja päätin viettää pääsiäisloman täällä Tanskassa reissailun tai Suomeen menemisen sijaan. Päätös oli ainakin toistaiseksi hyvä. Olen ollut tehokas ja relannut myös. Tänään heräsin historiallisesti klo 10:30. En koskaan nuku yli kahdeksaan, mutta herätessäni tunsin, kuinka univelat oli nyt kuitattu. Energiaa riitti kaikennäköiseen puuhaan.

Tästä viikonlopusta on hyvä aloittaa, sillä poikaystäväni saapuu kylään lauantaina. Pitkästä aikaa. Ja kahdeksi viikoksi! Mikäpäs sen mukavampaa. 

Pitää myös muistaa ostaa kukkia. Kauniita ja usein.

Eikä haittaa, että koko viikonlopuksi on luvattu lämpimiä kelejä ja auringonpaistetta. Aion jatkaa jo pari päivää kestänyttä dieettiä. Se kuuluu näin: syö joka päivä jäätelöä.