Kun päätä särkee ja väsyttää, on syytä hämätä itseään ja lähteä liikkeelle. Lauantaina aurinko helli meitä ja päätimme ystäväni kanssa mennä ja niin sanotusti cut the edge off it. Darrasiiderille puistoon siis. Luonto on keväällä niin kaunis, kirsikka- ja koristeomenapuut parhaimmillaan ja kevätkukkasia joka puolella. Tykkään. Eikä se siiderikään pahaa ollut. 

Kongens have on yksi Köpiksen lukuisista puistoista. Täydellinen keväiseen hengailuun. Voin suositella. 

Kongens haven kyljessä oleva Posterland on postikorttikeräilijän paratiisi. Valtava kaksikerroksinen julistekauppa on täynnä tuttujen ja tuntemattomampien artistien postereita, kortteja ja muuta pientä sisustustavaraa. Olen itse ostanut kaupasta kaksi julistetta ja lukemattomia kortteja. 

Tällä kertaa en napannut mukaan muuta kuin inspiraation kuivattaa kevätkukkia ja tehdä niistä vastaavia tauluja kuin alla olevassa kuvassa. Pienenä seinällä oli prässätty ja kehystetty vaahteranlehti. Pidin siitä niin kovasti.

Kun puistoilmaa oli vedetty henkosiin tarpeeksi, päätimme mennä tsekkaamaan tämän näyttelyn. Kyseessä oli siis kymmenien valokuvaajien lähettämien scrapbookien kokoelma. Erittäin mielenkiintoista selailtavaa. Vielä jännempää näyttelystä teki se, kun huomasimme näyttelynpitäjän äänen olevan tismalleen samanlainen kuin erään koulumme sellistin. Oli hämmentävää kuunnella tuntemattoman ihmisen puhuvan tuntemasi ihmisen suulla. Myöhemmin vaihdoimme muutaman sanan tämän Corrinin kanssa ja keskustelun puolivälissä hän saikin oman identiteetin eikä enää kuulostanut Jacobilta, vaan Corrinilta. Todella erikoinen ilmiö.

Kannatti lähteä peiton alta liikkeelle. En tiedä, oliko syynä ystäväni tekemä tortilla, kevään ensimmäinen jäätelö, kaksi siideriä vai taidenäyttely, mutta sain kuin sainkin syrjäytettyä ryönäisen ja kohmeisen olemukseni. Poskilla tuntuu vieläkin kevätaurinko.