Luulin vuosia, että kello viiden tee tarkoittaa siis sananmukaisesti kupposta teetä viiden aikaan iltapäivällä. Mitä se toki tarkoittaakin. Mutta sanan tea merkitys pohjoisenglantilaisen poikaystäväni käyttämänä sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun epäilin hänen nauttivan pelkkää teetä illalliseksi. I just had tea with Will. Tealla siis tarkoitetaan ihan vain illallista, tai päivällistä.
Teen seuraksi kuuluu ihan muutenkin mielestäni aina jotain pientä naposteltavaa. Nuorempana suurin lempiruokani oli kuusi näkkileipää voilla ja juustolla dipattuna hunajalla maustettuun teehen. Tein näkkäreistä tornin ja kipusin sohvalle murustelemaan. Tästä mainiosta tietoiskusta päästäänkin erääseen aarteeseeni, jota oli pakko vähän kuvailla tännekin.
Hope and Greenwoodin Miss Hope’s Teatime Treats on keittiöni ehdoton keittokirjakuningatar. Sen kuvitus, ruokien ja juomien takana olevat tarinat ja hauskat letkautukset ovat reseptien lisäksi kirjan parasta antia. Vai mitäs sanotte näistä kuvista? Ja näistä tarinoista.
Essexin kaviaarikukkuloiden ja kristallijärvien sopukoissa asustaa ruma peikko. Eräänä päivänä peikko vakoilee nuorta neitoa ja kuiskuttelee hänelle. Neito näkee peikon ja kohtelee tätä kiltisti ja huomaavaisesti. Eräänä päivänä hän leipoo pikkuleipiä. Karamellisia, suklaisia. Kunnes kerrans neito itkee liikutuksen kyyneleitä ollessaan niin onnellinen omasta peikostaan. Shazam! Peikko olikin kirottu ja neidon taikalaipäset muuttivat hänet takaisin miljonääriksi! Ja niinpä pikkuleipiä alettiin siitä päivästä lähtien kutsumaan Sea Salt Millionaire’s Shortbreadiksi.
Sivuhuomautus: The bad news. Obviously they get married because the maiden has always wanted a house with electric gates and a ’cuzzi. Babe, unfortunately our hero, the millionaire, was still an ugly troll. Such is life, ladies.
Näin taitavasti on ensimmäinen tarina suomennettu. En edes yrittänyt tuon sivuhuomautuksen kanssa. Mutta ymmärsittekö pointin? Kuinka hurmaava kokkailukirja! Ihana. Lisää tarinoita.
Olipa kerran Mustassa metsässä mestarileipuri Johannes. Hän oli tunnettu apfelstrudelistaan. Eräänä päivänä Johannes keräsi paljon omenoita, joista aikoi leipoa struudelin. Hänen vaimonsa päätti lisätä joukkoon kanelia, mausteita ja rusinoita ja kääriä seoksen rapean kuoren sisään. Ihmiset matkasivat kaukaisista kaupungeistakin maistamaan tuota kuuluisaa herkkua. Valitettavasti peikko söi Johanneksen, sillä tämä ei pitänyt hänen nahkahousuistaan.
Vielä muutama hupsuilu ilman käännöskukkasia:
’Jane, the next door nudist and thoughtfull housewife, pipes her magnificent pastries with rich chocolate cream and decorates them with spring of redcurrants and light dusting of ice sugar.’
Olisipa hauskaa tavata tämä nudisti-Jane.
’Boy scouts around the land will place a loyal hand on their woggle in praise of this refreshing ginger cordial, with a wink of lemon and a tingle of mint!’
Oi, nam! Tervetuloa kesähelteet, minulla on resepti teidän varallenne.
’Take a churro and dunk it in the chocolate. Have a lie down and try to remember when was the last time anything so bad tasted this good.’ ’Better things to do than make churros: 1. watch a banana take a nap 2. speed-date a slow lorris 3. chat to a door knob.’
Lienee tarpeetonta sanoa, että churroresepti näyttää taivaalliselta.
Toistaiseksi olen valitettavasti lähinnä tyytynyt ihailemaan kirjavaa kuvitusta ja lukemaan ihania kertomuksia. Muutamaa reseptiäkin olen kokeillut ja voin todeta, että ainakin Buttermilk Scones with Rasberry Jam ja English Mini Muffins with ’M’ and ’X’ lunastivat kaikki odotukseni ja hävisivät lautaselta paljon ennen kun ehdin hamuilla kameraan päinkään.
