Perjantaielämää

Niin kuin koirat, myös minä etsin huoneen aurinkoisimman nurkan ja otan rennosti. Viisi minuuttia. Ja sitten taas mennään. On tosiaan ollut vähän haipakkaa tällä viikolla. Huomenna kohtaan viimeiset velvollisuuteni ja sitten voin taas hetken hengähtää. Vietän tänään perjantai-iltaa yksin kotona suklaalevyn ja pähkinöiden kanssa. Enkä oikeastaan voisi kuvitella parempaa tapaa olla. Viime aikoina olen ollut uskomattoman väsynyt. Ja nähnyt hassuja unia. Viime yönä pehmolelupossuni muuttui Action Man -leluksi. Heräsin ahdistuneena ja hikisenä vain etsiäkseni possuni. Rutistin pehmoleluani ja nukahdin taas tyytyväisenä. 

Välillä mietin, miksi kirjoitan tätä blogia. En halua unohtaa, että tämä on Rakas päiväkirjani. Paikka, jossa voin kertoa tylsästä ja puuduttavasta elämästäni. Ihanista ja jännittävistä seikkailuistani. Aamupalarakkaudestani. Kirjoista. Leffoista. Mistä vain. Ostin eilen kaveriltani käytettynä mikron ja lämmitin pari palaa ruisleipää iltapalaksi. Se maistui taivaalliselta.

Huomenna menen aamulla salille ja sitten koesoittokoulutukseen. Illalla juon viiniä. Ja syön jotain hyvää. Olen sen ansainnut, sillä olen aika hyvä tyyppi. Ja ahkerakin! 

Ensi viikon jälkeen on viikon pääsiäisloma. Viisas siskoni sanoi kerran, että kotiin kotiutuu vasta sitten, kun siellä viettää loman. Niinpä vastoin omia ja muidenkin odotuksia jään loman ajaksi Kööpenhaminaan. Ja olen kotona. Kotiudun. Ostan kukkia ja suihkin hajuvettä vaatekomeroon. Pesen pyykkiä ja leivon leipää. Täytän sulatetun pakastimen ruoalla. Luen kirjoja ja katson liian monta jaksoa jotain tv-sarjaa, johon koukutun. Nukun pitkään, enkä säti itseäni siitä. Käyn salilla ja kävelyillä. Ehkä jopa rannalla. Olen yksin, mutten yksinäinen. Ja toki odotan pääsiäisviikonloppua ja poikaystäväni saapumista. Italialainen punaviini odottaa jo. Ehkä teen pizzaa tai lasagnea.

Tai ehkä vedän pullon jo huomenna kurkusta alas pakastepizzan kylkiäisenä.