Pulu

No human being can go on living in the same house with a pigeon, a pigeon is the epitomy of chaos and anarchy, a pigeon that whizzes around unpredictably, that sets it’s claws in you, picks at your eyes…

-Patrick Süskind, Die Taube (The Pigeon)

Olen aina pelännyt lintuja. Perin pelon sisareltani. Hänen mielestään linnut tuovat viestejä. Viestihän se on sekin, kun saa linnunkakkaa niskaansa. Eniten pelkään niiden lepattavia siipiä ja terävää nokkaa. Kuitenkin teokset, kuten Hitchcokin Linnut tai Süskindin Pulu kiehtovat ja kutsuvat tutustumaan. Tekemään tuttavuutta kammottavan pelon kanssa. Süskindin kirjassa pieni pulu tuo mukanaan kaaosta, epätoivoa, itsetuhoa ja vainoharhaisuutta. Pelko aiheuttaa meissä lamaantumista. Olemme usein vain muutaman askeleen päässä tavoitteestamme, kun jotain odottamatonta, tuntematonta ja pelottavaa sattuu tiellemme. Täytyisi uskaltaa kohdistaa omat energiansa tavoitteisiin ja unelmiin, ei pelkoon. Pelko on meissä aina, mutta luulen, että sen voi myös aina voittaa. 

Tänään lupaan kohdata ainakin yhden pelkoni. En missään nimessä aio mennä ruokkimaan puluja. Voisin ehkä puhua tuntemattomalle ruokalassa. Tai epäonnistua jossain ja huomata, että maailma pyörii sittenkin?