Olen ehtinyt asua Ruotsissa jo noin kaksi kuukautta. Aika on mennyt nopeasti. Tuntuu, että koko ajan tapahtuu jotain. Aika ei tunnu riittävän kaikelle. Ehkä juuri sen vuoksi haluankin pitää blogia, jonka avulla saan mahdollisuuden ottaa kiinni joistain ajatuksistani. Mutta miksi alkujaan päätin ottaa uuden suunnan elämässäni? Miksi halusin vaihtaa turvallisiin uomiin asettuneen elämäni Helsingissä epävakaaseen opiskelijamaailmaan Ruotsissa? Minullahan on jo yksi tutkinto alla, varsinkin tämän päivän päättäjien mielestä sen pitäisi riittää. Ja miksi muoti? Minä, joka en seuraa trendejä enkä pukeudu kovinkaan erikoisesti, muodin ammattilaisena? Syitä muutokseen on monia.

Olen siis käynyt jo yhden korkeakoulun ja saanut kandidaatin paperit. Pääsin lukiosta valmistuttuani suoraan opiskelemaan tanssia Teatterikorkeakouluun Helsingissä. Muistan, kuinka en voinut moneen viikkoon uskoa todeksi sitä, että minut oltiin hyväksytty sisään. Pienestä pojasta asti olin unelmoinut tanssijan urasta ja nyt olin lähempänä sitä unelmaa. Itse koulu meni näin jälkeen päin katsottuna hyvinkin nopeasti. Se ei ollut pelkästään ruusuilla tanssimista. Vastoinkäymisiä tuli, mutta onneksi sitä enemmän onnistumisen tunteita. Koen, että kasvoin henkisesti paljon tuona aikana. Naiivista lukiopojasta kasvoi nuori mies, joka katsoi maailmaa kriittisemmin kuin ennen.

Teatterikorkeakoulun jälkeen oli aika suorittaa velvollisuuteni valtiolle. Aloitin siviilipalveluksen Tanssiteatteri Hurjaruuthissa, missä sain koulutustani vastaavaa työtä. Nautin työstäni esiintyjänä ja tanssijana. Lopultakin olin ammattilainen ja sain tehdä sitä, mitä olin aina halunnut tehdä. Sivarivuoden aikana älysin kuitenkin, että elämässäni on paljon muutakin kuin tanssi. Minulla on muitakin haaveita ja unelmia. Muita asioita, joita haluan tavoitella. Alkoi tuntua päivä päivältä, etten vielä halua jäädä työelämään.

Maisteriopinnot Teatterikorkeakoulussa olivat olleet mielessäni aina siitä asti, kun aloitin tanssikoulutuksen. Syvennyinkin maisterihakuun ja valmistauduin pääsykokeisiin. Olin kuitenkin samaan aikaan kiinnostunut löytämään jotain aivan muuta. Kulutin monet illat tietokoneella selaillessani eri yliopistojen koulutuksia ja tutkintoja. Pitkien pohdintojen ja listojen tekemisien jälkeen laitoin lopulta hakupaperit eri yliopistoihin. Suomen lisäksi hain myös kouluihin muualle Pohjoismaihin.

Kaiken aikaa minulla oli hyvin ristiriitaiset tuntemukset. Yritin panostaa täysillä Teatterikorkeakoulun hakuihin ja vietinkin monia unettomia öitä suunnitellessani sooloa pääsykokeisiin. Samaan aikaan yritin sivarin ja muun elämän ohessa lukea eri pääsykokeisiin. Suoraan sanottuna en osannut sanoa, mitä loppujen lopuksi halusin tehdä. Kaikki vaihtoehdot tuntuivat hyviltä. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada kerralla vaan valintoja on tehtävä.

Muotitiede ei alkujaan ollut ensimmäisenä hakukohteenani. Olin sijoittanut  muutaman muun aineen sen edelle Ruotsin hakulistassa. Kuitenkin kiinnostus juuri tätä ainetta kohtaan heräsi päivä päivältä. Lundin yliopisto lähetti säännöllisesti viestejä, joissa tuotiin esiin koulutuksen monipuolisuutta ja poikkitieteellisyyttä. Aloin nähdä, että juuri muotitiede voisi olla tulevaisuuteni. Se yhdistää niitä asioita, joista olen aina ollut kiinnostunut. Muotitieteen koulutukseen kuuluvat muun muassa kulttuuri- ja historiaopinnot. Lisäksi vaatteet ja muoti olivat aina kiinnostaneet minua. Ei juurikaan trendit ja uusimmat villitykset. Ennemminkin niiden vaikutus meihin ihmisiin ja kulttuuriin. Olen aina miettinyt, miten paljon juuri vaatteet ovat osa olemistamme. Kuinka moni rakentaa identiteettiään ja ulkonäköään vaatteiden varaan? Miksi tuomitsemme muita heidän vaatevalintojensa takia?

Yksi syy siihen, että olin kiinnostunut opinnoista ulkomailla, oli haluni asua ainakin hetken aikaa muualla. Helsinki ei tuntunut kotikaupungiltani, vaikka olin asunut siellä jo viisi vuotta. En väitä, etten nauttinut elämästäni pääkaupungissa, mutta siltikään se ei tuntunut minun paikaltani. Pohjoismaat ja varsinkin Ruotsi tuntuivat ajatuksena jo hyvältä. Olisin lähellä  Suomea. Välimatka läheisiini ei tulisi olemaan mahdoton ja silti asuisin ulkomailla. Olin muutenkin yläkoulusta asti ollut kiinnostunut kovasti ruotsin kielestä ja sitä kautta myös ruotsalaisesta kulttuurista. Idea Ruotsiin muutosta ei tosiaan ollut uusi, vaan se oli saanut jäädä hautumaan myöhempää varten. Kun tulokset Ruotsin yliopistohausta tulivat, koin, että tuo idea piti minun lopultakin toteuttaa. Elämä juhannussalkojen, prinsessakakkujen ja melodifestivalien maassa toteutuisi lopultakin!

Nyt opintojen alettua olen onnellinen, että tein tämän valinnan. Lukemista on paljon ja tuntuu, että tarvitsisin muutaman lisätunnin jokaiseen vuorokauteen. Joka tapauksessa koen, että olen löytänyt oman juttuni. Luennot, seminaarit ja etenkin opettajat ovat inspiroivia. Tuntuu, että muotitiede laajudessaan ruokkii tiedonhaluani joka päivä. Vaikken vielä tiedä, mikä minusta tulee ”isona”, koen olevani lähempänä itseäni. Erona aikaisempaan tunnen, että ensimmäistä kertaa minulla ei ole kiire mihinkään. Minun ei tarvitse kantaa huolta tulevaisuudestani ja siitä, saanko töitä. Tällä hetkellä epävarmuus ei tunnu huonolta asialta. Luotan itseeni. Asiat tuppaavat järjestymään aina loppujen lopuksi.