Yksi maailman vaikeimmista asioista on sanoa ääneen, että nyt ei jaksa. Avun hakeminen on vieläkin vaikeampaa. Olisin tarvinnut apua jo raskausaikana, mutta ymmärsin avata suuni vasta näin myöhään. Sain Miehen soittamaan perheneuvottelukeskukseen, kun itse en olisi siihen pystynyt. Ensimmäinen tapaaminen Sedän luona meni itkiessä. Hanat aukesivat siinä vaiheessa, kun hän kysyi meiltä, miksi olemme siellä. […]

Ensin ajattelin, että mitä järkeä tehdä jotain uuden vuoden lupauksia, kun tämä vuosi ei mitenkään voisi mennä huonommin kuin edellinen. Mutta voisihan se. Viime vuonna on tapahtunut paljon hyvää. Mulla on ollut paljon onnellisia hetkiä. Parempia aikoja on ollut varmasti enemmän kuin huonoja, vaikka siltä ei läheskään aina tunnu. Yksi huono päivä riittää peittämään allensa […]

Arki lähestyy vääjäämättä ja ahdistaa. Joulu meni lopulta mukavasti, omalla painollaan. Tajusin kuitenkin, että arki alkaa pian toden teolla. Palaan takaisin koulun penkille ja Lapsi menee hoitoon. Ja Mies on taas poissa, töissä. En halua. Haluan olla edelleen kotona! Vaikka kahdestaan Lapsen kanssa kotona oleminen ahdistaa, vielä kamalammalta tuntuu tämä. Olemme vanhempieni luona kylässä. Suunnittelin […]

Tulin kipeäksi (klassikko), ja nyt odottelen, milloin tauti iskee Lapseen ja Mieheen. Yritin toimia hygieenisesti, mutta päiväunia nukkuessani Lapsi tuli antamaan ison pusun suoraan mun räkäiseen nenään. Se siitä sitten. Aamulla itkin kilpaa Lapsen kanssa. Olin budjetoinut rahaa jouluksi, mutta meidän ihana asuinkunta päätti sylkeä meidän naamaan, joten hei hei rahat. Eipä hätiä, ajattelin, vielä […]

Alkuun tuntui, ettei siitä pariterapiasta (käymme siis perheasiainneuvottelukeskuksessa) ole mitään hyötyä. Nyt olen huomannut ensimmäiset edistysaskeleet. Mun ja Miehen välinen kommunikointi oli aiemmin joko a) olematonta b) asioita Lapsesta tai c) riitelyä. Mutta nyt mä vihdoin sain aidosti kerrottua miltä tuntuu. Kerroin sen huutamalla ja itkemällä, mutta kerroin. Se puhdisti ilmaa valtavasti. Viikonloppuna me juteltiin […]

Kun olen yksin, on kaikki hetken paremmin. Se alkaa jo matkalla kotiin; siihen riittää pelkkä ajatus arkeen palaamisesta. Kodin lähestyessä raskas peitto laskeutuu harteilleni. Siltä musta tuntuu; kuin aina joutuisi painavaa, liian isoa villakangastakkia kantamaan yllänsä, mutta sitä ei saa pois, vaikka kuinka pyristelisi. Askel on raskas ja pää tuntuu sumealta. On tasaisempia päiviä. Sitten […]

Ulkona kävellessä on paljon aikaa miettiä. (Jos tänä kauniina alkutalvena on halunnut ulkoilla ilman lätäkössä istuvaa tenavaa, ei ole muita vaihtoehtoja kuin kävelylenkit rattaiden kanssa.) Kaikki on muuttunut. Ennen Lasta meillä oli perinteenä lukea yhdessä ennen yöunia. Mies luki mulle ääneen. Joskus oli aikoja, kun vain sen avulla sain unen päästä kiinni, sillä Miehen ääntä […]

Viha ja suru. Ne kaksi tunnetta pallottelevat pääni sisällä. Mulle oli todella vaikeaa myöntää ääneen, että olen vihainen koko ajan. Yötä päivää. Siksi en edes kunnolla nuku. Vituttaa suunnattomasti, että kun tuo Lapsi kerrankin nukkuu, niin mä vain valvon. Herään aamuyöllä ja valvon. Porukka kuvittelee, että kaikki on hyvin, kun Lapsi oppi nukkumaan yöt. Väsyttää […]

Perhetyö pyöräytettiin uudestaan käyntiin. Työntekijä on onneksi eri kuin viimeeksi ja tämä tuntuu kivalta. Kaipaan ihmistä, jolle vain jutella ja kertoa arjen sujumisesta. Edellisellä kerralla se ei onnistunut. Siitä jäi lähinnä mieleen, etten osaa pukea lastani ulos oikein, ja töksähtävä lopetus. Nyt kemiat toimivat paremmin. Epäröin yhä olenko mä oikeaa kohderyhmää tuollaiselle avulle. Tuo on […]

Puolitoista vuotta kulunut ja vasta viime viikolla multa ensimmäistä kertaa joku kysyi jaksanko mä. Että eihän sulla ole liian rankkaa? On.