Lupaus

Ensin ajattelin, että mitä järkeä tehdä jotain uuden vuoden lupauksia, kun tämä vuosi ei mitenkään voisi mennä huonommin kuin edellinen. Mutta voisihan se. Viime vuonna on tapahtunut paljon hyvää. Mulla on ollut paljon onnellisia hetkiä. Parempia aikoja on ollut varmasti enemmän kuin huonoja, vaikka siltä ei läheskään aina tunnu.

Yksi huono päivä riittää peittämään allensa kymmenen hyvää. Syksy on ollut todella raskas, enkä aina enää muista, että paljon hyvääkin mun elämässä on. Siinähän se yksi masennuksen oireista tuli; vaikeus iloita, vaikeus nähdä asioista valoisaa puolta.

En voi luvata, että paranen. Mutta mä yritän ainakin. Lupaan siis puhua. Puhua, puhua, puhua. Sen mä nimittäin olen nyt oppinut, että mikään ei muutu, ellei avaa suutansa. Ellei sano, että musta tuntuu pahalta. Se on sanottava ääneen, vaikka se onkin niin vaikeaa.