Tulin kipeäksi (klassikko), ja nyt odottelen, milloin tauti iskee Lapseen ja Mieheen. Yritin toimia hygieenisesti, mutta päiväunia nukkuessani Lapsi tuli antamaan ison pusun suoraan mun räkäiseen nenään. Se siitä sitten.

Aamulla itkin kilpaa Lapsen kanssa. Olin budjetoinut rahaa jouluksi, mutta meidän ihana asuinkunta päätti sylkeä meidän naamaan, joten hei hei rahat. Eipä hätiä, ajattelin, vielä löytyy vähän ylimääräistä (olen tarkka rahankäyttäjä), jotta saamme ostettua joulukonvehteja ja päivällistarpeet. Arvaatte jo varmaan; pankilta tuli joululahja ja ne veivät loputkin rahat tililtä. En nimittäin tiennyt (muistanut), että opintolainan korkojen maksupäivä oli tänään.

Haaveilin rauhallisesta joulusta, jolloin saisimme vain olla ja syödä. Nyt olemme sairaana ilman rahaa. Hyvää joulua.

Laitoin sentään riisipuuroa uuniin ja riittipä hilut jopa luumukeittoon. Avasimme ne muutamat saamamme lahjat jo tänään, jotta saimme mielialaa nostettua. Lopulta nielimme ylpeyden (tai mä nielin) ja kysyimme, josko voisimme mennä Miehen vanhemmille syömään.