Alkuun tuntui, ettei siitä pariterapiasta (käymme siis perheasiainneuvottelukeskuksessa) ole mitään hyötyä. Nyt olen huomannut ensimmäiset edistysaskeleet. Mun ja Miehen välinen kommunikointi oli aiemmin joko a) olematonta b) asioita Lapsesta tai c) riitelyä. Mutta nyt mä vihdoin sain aidosti kerrottua miltä tuntuu. Kerroin sen huutamalla ja itkemällä, mutta kerroin. Se puhdisti ilmaa valtavasti.

Viikonloppuna me juteltiin kunnolla ja teimme isoja päätöksiä. Oli pakko arvottaa asioita. Onko tärkeämpää raha vai perheen hyvinvointi? Jos nyt asioihin ei tule muutosta, ei meillä ole meitä enää ensi jouluna. Mies jää keväällä hoitovapaalle vuodeksi. Tuntuu kuin maapallon kokoinen taakka olisi otettu hartioiltani pois. Hetken tuntuu taas, että voin hengittää. Että tulevaisuudessa on valoa.