Moraalinen jääkaappi / Kakkonen

Nuoruudessani 2000-luvulla elettiin aikaa, jolloin suomalaiset opettelivat sanomaan: Jokaisella on oma juttunsa. Vaikka itse ajattelisin näin, joku toinen voi ajatella toisin, ja se on ihan ok. Ihmisillä voi olla erilaisia arvoja.

Tuli skeittareita ja Hare Krishna -munkkeja, gootteja ja kettutyttöjä. Oli coolia sanoa, että tämä on minun juttuni, mutta jokainen voi tehdä niin kuin itse haluaa. Maailma oli avautunut, yhtenäiskulttuuri murentui, ja suomalaisten haasteena oli oppia suvaitsevaisuutta.

Minä olin kiinnostunut ympäristökysymyksistä. (Tai ehkä kiinnostuminen on väärä sana, minä olin ahdistunut ympäristökysymyksistä.)

Keskellä ahdistustani tajusin, että ilmakehä ei noudata valtiorajoja. Tajusin, että ilmakehä on kuin jääkaappi, jossa on tietty määrä ruokaa. Jos joku syö enemmän, muille jää vähemmän.

Se oli kamala tajuaminen.

Ajatus oli kiusallinen ja hankala. Kertakaikkiaan sopimaton. Juuri kun kaikkien piti saada elää arvojensa mukaan! Kaiken onnen avain oli siinä, että jokainen etsii omaa juttuaan, keskittyy siihen, ja antaa muille saman vapauden. Saa olla kasvissyöjä, jos ei velvoita siihen muita.

Ajatus yheisestiä jääkaapista ei sopinut lainkaan yhteen vallitsevan ajattelutavan kanssa.

Nyt, viisitoista vuotta myöhemmin, ilmapiiri on muuttunut.

Edelläkävijämme ruotsalaiset tuntevat lentohäpeää. Henkilökohtaisia hiilijalanjälkiä vertaillaan. Rock-muusikolta kysytään hesarin haastattelussa miten hän oikeuttaa lentomatkansa kiertueilla. (”Yhtyeen on pakko olla läsnä eri paikoissa. Pidämme kiertueiden tekemisestä. Enkä usko, että meidän jalanjäljillämme on kokonaiskuvassa niin suurta merkitystä.” on muuten surkea vastaus kysymykseen. Lue juttu tästä.)

Enää ei ole itsestäänselvää, että jokaisella olisi oikeus tehdä niin kuin itse haluaa.

Minusta muutos on hieno. En olisi viisitoista vuotta sitten uskonut, että muutos tapahtuu, ja että se voi tulla näin nopeasti. Vaikka vielä on valtiorajoja rikottavana, ainakin meidän kulttuurissamme alkaa jääkaapin toimintamekanismi olla tuttu juttu.

Jos ilmastokriisissä voi nyt ylipäätään nähdä mitään mielenkiintoisia puolia, niin yksi on se, kuinka kulttuuri, normit ja moraali muovautuvat, kun luonnon rajallisuuden tieto saavuttaa kansanjoukot.

 

Kirjoitti: Kakkonen