Ensimmäinen blogipostaus – Kuka minä olen?
Kuka minä olen?
On ensimmäisen postauksen aika, ja voisin hieman valottaa sitä, kuka oikein täällä blogin takana hääräilee ja kirjoittelee.
Olen Noora, 22-vuotias tällä hetkellä kandivaihettaan elävä kolmannen vuoden sosiaalityön opiskelija. Omalta osaltani tuleva kevät tuo tullessaan kandidaatintutkielmaprosessin sekä ensimmäisen harjoittelujakson terveyssosiaalityön parissa.
Sosiaalityön eri osa-alueista sairaalamaailmaan sijoittuva terveyden parissa tehtävä sosiaalityö on ehdottomasti ollut alusta asti se minua eniten kiinnostanut sosiaalityön ulottuvuus. Tästäkin syystä odottelen tulevaa kevättä ja sen tuomia haasteita innolla.
Tämän lisäksi suunnitelmanani olisi jossakin vaiheessa ottaa selvää myös vammaispalveluiden sosiaalityöstä sekä psykiatrian poliklinikoiden sosiaalityöstä. Erityisesti terveyden kysymykset sekä mielenterveysasiat ja vammaisuus sosiaalityön näkökulmasta kiinnostavat.
Minua kiinnostavat erityisesti myös luovien menetelmien sekä taiteen mahdollisuudet sosiaalityön eri ulottuvuuksien parissa. Miten esimerkiksi asiakastyössä voisi näkyä taiteet ja esimerkiksi musiikki enemmän? Toisiko se myös sosiaalityötä helpommin lähestyttäväksi ja lisäisikö se esimerkiksi luottamusta enemmän asiakkaan ja työntekijän välille? Olen itse taiteellinen sekä luova persoonaltani, ja haluankin yhdistää taiteen sekä runouden myös osaksi tätä blogia ja käsitellä esimerkiksi sosiaalityössä kohdattavia ilmiöitä ja ongelmia osin taiteellisestakin näkökulmasta.
Blogin idea?
Tarkoituksenani olisi hieman valottaa blogissani sitä, mitä sosiaalityö, mielenterveys, sosiaalitieteet sekä sosiaalinen hyvinvointi yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta oikein on. Koen, että erityisesti sosiaalityö kaipaisi enemmän näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa, sillä omien kokemuksieni kautta moni ihminen ei edelleenkään täysin ole tietoinen siitä, mitä kaikkea sosiaalityöntekijä eri toimialoilla tekeekään. Tämän lisäksi monet asiat edelleenkin ovat jääneet hieman pimentoon sosiaalityöstä professiona sekä tieteenalana ja myöskin sosiaalialan opiskelemisesta. Monille ihmisille sosiaalityö näyttäytyy edelleen hyvin byrokraattisena tahona, päätöksinä sekä tietynlaisena kasvottomuutena.
Sosiaaliala tuntuu kuitenkin kasvattavan enemmän ja enemmän suosiotaan, ja erityisesti sosionomien linjalle ihmisiä hakeutuu varsin suuret määrät ihmisiä vuosittain.
Tästä syystä sosiaaliala kiinnostaa varmasti montaa lukionsa tai ammattikoulunsa päättävää nuorta, ja siitäkin syystä faktapohjainen relevantti tieto sosiaalityöstä sekä yleisesti sosiaalialasta on tärkeää.
Erityisesti lastensuojelu on aika ajoin tarkassakin syynissä, ja median avulla moni lastensuojelusta tietämätön ihminen voi vetää täysin väärän kuvan ja väärät ajatukset. Mediassa nähtävien lastensuojelun ”kamaluutta” koskevien kauhu-uutisten sijaan sosiaalinen media sekä erilaiset media-alustat tarvitsisivat rutkasti neutraalia sekä faktapohjaistatietoa sosiaalityöntekijöiden omistakin ajatuksistaan sekä siitä, mitä kaikkea sosiaalityö voi parhaimmillaan olla, sekä minkälaisia mahdollisuuksia sosiaalityö pitääkään sisällään.
Omat toiveeni tulevaisuuden sosiaalityötä ovat entistä parempi asiakaslähtöisyys, vuorovaikutteisuus, kumppanuus pitkäaikaisissa asiakassuhteissa sekä parempi sosiaalisen median sekä digitaalisen sosiaalityön haltuunotto. Myös esimerkiksi terveyssosiaalityön aseman vahvistaminen esimerkiksi lakisääteisesti on ehdottomasti yksi tulevaisuuden sosiaalityön haaveista.