Pillereitä ja terapiaa
Kävin eilen sekä psykologin vastaanotolla että psykiatrilla. Juttelimme psykologin (erittäin fiksu ja kiva ihminen) kanssa kesän tapahtumista ja huolistani pitkään. Lopuksi kävimme läpi terapian eri vaihtoehtoja ja sikäli tilanteeni on huono, että olen lopettanut edellisen Kelan korvaaman kuntoutuspsykoterapian keväällä 2014, joten viiden vuoden ”karenssiajan” jälkeen pääsisin seuraavan kerran tuettuun terapiaan vasta keväällä 2019. Harrmittaa todella. Tarvitsisin juuri nyt, enemmän kuin mitään pillereitä, terapiaa jossa keskustella mieleni solmuista vähintään pari kertaa viikossa. Työnantajan kustantamia psykologikäyntejä on tälle syksylle enää jäljellä kaksi, sitten pitää odottaa vuoden vaihdetta, että voin saada uuden lähetteen.
Psykiatrini lähestyi tilannettani tutulla kaavalla: kuvaile tämänhetkistä vointiasi, millä arvosanalla kuvaisit oloasi. Sanoin että paskalta tuntuu ja annan elämälleni kouluarvosanan 5. Psykiatri teki sen, mitä he kai tapaavat tehdä: nosti mielialalääkkeeni annostusta ja määräsi akuuttiin ahdistukseen Lyricaa, joka ilmeisesti on jonkun sortin kohulääke, koska jotkut ovat innostuneet vetämään sitä ihan kaksin käsin päihteenä. Mä kun niin haaveilen elämästä ilman yhden yhtä pilleriä. En jaksaisi syödä edesvitamiineja. Lyrica on kolmiolääke, jota tulen nyt sitten syömään aamuin illoin. Toivottavasti kykenen ajamaan autoa, koska ilman sitä elämä on kovin hankalaa. Farmaseutin mukaan sitä voi harkita oman arvion mukaan. En vielä aloittanut lääkettä eilen, koska join illalla pari lasia mieheni tuomaa skumppaa, enkä halunnut ottaa uutta lääkettä ja alkoholia sekaisin.
Psykiatrin kanssa keskustelimme myös poikkeuksellisen pitkään (ehkä jopa 10 minuuttia) muista hoitomuodoista eli lähinnä erilaisista terapiavaihtoehdoista. Hän vahvisti Kelan viiden vuoden tauon säännön, mutta kertoi myös HUS:n tarjoamasta nettiterapiasta, jota voi saada lähetteellä. Siinä ei ilmeisesti ole varsinaisia tapaamisia terapeutin kanssa, vaan potilas saa tehtäviä ja tehdyistä tehtävistä palautetta.
Jos nyt voittaisin lotossa, en todellakaan lähtisi ensimmäiseksi makoilemaan mahdollisimman kaukaisten palmujen alle, vaan alkaisin käymään psykoterapiassa. Haaveensa kullakin.