Alkutunnelmia Indonesiasta
Saavuimme lauantai-iltana pitkän matkan jälkeen (15 tuntia lentokoneessa istumista ja 4 tuntia Hong Kongin kentällä odottelua) Jakartan Soekarno-Hattan kansainväliselle lentokentälle väsyneenä mutta onnellisena. Itse olin erityisen onnellinen hyvin sujuneista lennoista sillä olen onnistunut kehittämään itselleni lentopelon katsomalla FOXin lentoturmatutkintaa 😉 Kentältä pääsimme melko reippaasti ulos ilman isompia jonotteluja sillä viisumit olimme hankkineet jo Suomesta käsin. Itse saavuin maahan turistiviisumilla ja mies jonkin sortin businessviisumilla.. Ja, koska emme ole naimisissa, saan suureksi ilokseni matkustaa maasta 2 kuukauden välein Singaporeen ja takaisin koska turistiviisumi on voimassa vain 60 päivää. Singaporeen syystä että sinne on ymmärrykseni mukaan lyhin lentomatka. Takaisin tullessa sitten haen kentältä uutta turistiviisumia.
Kentällä meitä oli vastassa kuski autoineen joka ystävällisesti kuljetti meidät turvallisesti kovasta liikenteestä huolimatta uuteen kotiimme Lippo, Cikarangiin. Asuin alueelle on portit joilla seisoskelee vartijat ilmeisesti ympäri vuorokauden. Hämmästys oli suuri kun saavuimme suurelle talolle josta oli tuleva kotimma ainakin näin alkajaisiksi. Asunnon oli etukäteen järjestänyt miehen työnantaja. Varsin helpolla siis olemme päässeet. Väsynein silmin talo näytti upealta joskin sisäpuoli oli hieman pettymys, varsin nuhjuista näin suomalaisen silmille. Ikkunan pielet hieman rehottaa ja kukkii ja allaskaapin haju on aika tujakka. Mutta tv sekä digiboksi löytyy ja kanava valikoima on hyvä. Ilmastointi pelaa ja netti toimii. Tai toimi aluksi kunnes tiistai-iltana lakkasi toimimasta. Mutta nou hätä, tänään kävi nuori kundi kahden suloisen tyttösen kanssa laittamassa netin taas kuntoon. Sen verran nihkeästi olen rusketusta saanut pintaan että olen ilmeisesti jonkin sortin nähtävyys kun neidit pyysivät päästä yhteiskuvaan. :) 50 metriä talolta sijaitsee myös paikallinen ”menomesta” water boom, ei ole vielä tullut testattua.
Maanataina jäin sitten heti yksikseni kun mies joutui työhön lähtemään. Laitoin kimpsut kasaan ja marssin läheiselle hotellille kyselemään kuntosalin käytöstä ja ostin jäsenyyden kuukaudeksi (400 000 ind.rupiaa = n. 25-27 e) sisältää uima-altaan käytön sekä jumppia (zumba, jooga, pilates). Jumppatunteja on kolmena päivänä viikossa. Pukuhuone oli hieman erilainen kun mihin suomessa olen tottunut. Ovea ei saanut kiinni, mutta kaapin sai kyllä lukkoon. Suihku ja wc toki löytyvät ja jopa hiustenkuivain! Kuntosali itsessään on niin ikään varsin mielenkiintoinen ilmestys kokolattiamattoineen ja vanhoine kuntosali vehkeineen. Pääasia kuitenkin on että varsin hyvin pystyy treenaamaan. Tämän jälkeen päädyin kauppakeskukseen (Mal Lippo Cikarang) jossa on kauppaa kahdessa kerroksessa sekä ruokapaikkoja ja ruokakauppa. Sain mahan täyteen ja ostokset tehtyä kämpille. Jonottaminen kassoille on samaa tasoa kuin Citymarketin iltapäiväruukissa. Erona se että Suomessa joudut odottelemaan koska jonossa on paljon ihmisiä ja täällä jonotat koska, noh, kenelläkään ei vaan tunnu olevan kaupassa kiire minnekään. Edessäni oli yksi ihminen jonossa ja jonotusaika n. 15 min. Mutta tulipahan käytyä kaupassa! :)
Yksinäni olen uskaltautunut täällä liikkumaan mutta täytyy myöntää että vähän väliä tulee vilkuiltua olan yli, täällä ei juurikaan näy naisia yksin liikkellä. Mutta pakko se on vaan liikkua vaikka kuin tuijottettais etten ihan kotiin jämähdä. Vielä en ole täällä kehenkään tutustunut ja ilmeisesti expattien vaimokkeille ei täällä mitkään isot piirit ole. Netistä olen yrittänyt jotakin yhteisöä katsellä mutta sellaista ei täältä Liposta näytä löytyvän. Naapuritalossa meillä asuu ilmeisesti paikallinen perhe jonka naisväen kanssa olen morjestellut mutta muita naapureita ei juuri ole näkynyt.
Alueena Lippo on kehittyvä mesta, mutta tällä hetkellä täältä en ole löytänyt muuta puuhaa kuin kuntosalin ja kauppakeskuksessa pyörimisen. Kovasti odottelen josko pian päästäisiin muuttamaan Jakartaan jotta olisi enempi tekemistä sekä nähtävää. Toiveissa olisi myös jonkin sortin kerrostalo asunto silla näihin omakotitalossa pyöriviin ötököihin alkaa jo menemään hermo. Ötökkäsuihkeet olleet jo kovassa käytössä. :)
Lämpöä täällä on ihanasti n. +30 ja tosiaan varsin kostea ilma. Aurinkoa ei hirveästi ole näkynyt kun sadekausi on vielä meneillään ja taivas täynnä pilviä sekä todennäköisesti myös pakokaasuja. Tähän mennessä sateet tulleet vain öisin.
Että tällainen alkuviikko täällä, mielenkiintoista loppuviikkoa odottaen :)
Semoga hari anda menyenangkan! (t: google transleittori)