Reilu pari viikkoa on vierähtänyt Idul Fitrin vietosta ja sehän olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Sopivasti saimme tänne myös vieraita Suomesta ihmettelemään pyhäpäiviä meidän kanssamme. Idul Fitriä (Ramadanin loppua) vieteltiin siis 28-29.7 (tai näin luulimme) Totuus kuitenkin oli että joka paikka oli sekaisin useamman päivin ja porukkaa oli kauppakeskukset ja kadut täynnä. Isoimmat pippalot olivat sunnuntai-maanantai (27-28.7) joilloin moiskeijat pauhasi KOKO yön, TAUKOAMATTTA! Enkä liioittele yhtään. Tämän lisäksi ilotulituksia sai ihailla yötä päivää 3 vuorokauden ajan. Täytyy kyllä myöntää, että olipahan mielenkiintoinen kokemus, myös vieraillemme. 😉

Pitkien pyhien vuoksi olimme päättäneet lähteä viettämään 3 päivän lomaa paratiisisaari Pulau Umangille, Jaavan länsirannikolle. Kuvien perusteella paikka näytti upealta! Automatka Jakartasta paikkaan josta pääsi pikaveneellä pulau Umangille oli arvioitu kestävän n. 4  tuntia ja paikanpäältä oli tiedossa vielä 10 min venematka saarelle. Kuitenki, koska asiat harvoin menee ihan suunnitelmien mukaan, niin näin ei päässyt käymään tälläkään kertaa. Lähdimme lauantaina aamuyöstä köröttelemään kohti määränpäätämme. Jakarta oli yllättävän hiljainen ja jopa puhtaan näköinen aamutuimaan. Olimme kaikki innoissamme. Pari tuntia köröteltyämme suht hyväkuntoista tietä pitkin, jatkui matkamme asfaltoitua, kuoppaista (lue kraatereita täynnä olevaa) tietä pitkin. Tämä ei kuitenkaan tullut yllätyksenä sillä tiesimme teiden olevan huonossa kunnossa. Pikku hiljaa alkoi näkökenttään ilmestyä pieniä kyliä ja kyläläisetkin olivat jo liikkeellä. Matkalla kuka minnekin. Liikennekin alkoi lisääntymään ja välillä normaaliin indonesialaiseen tapaan seistiin ihan vaan paikallaan. Pitkään.. Oli kuitenkin mielenkiintoista ja välillä myös karmivaa nähdä kuinka Jakartan ulkopuolella eletään. Hedelmät, lihat, vaatteet, laukut ja cocacola pulloissa myytävä bensiini oli aseteltu myytäväksi teiden varsilla oleviin kojuihin. Kanat, koiret, kissat, possut ja lapset leikkivät sulassa sovussa teiden varsilla ja 9-vuotiaat köröttelivät scoottereillaan. Kyllä! 9-vuotiaat, ihan todella! Surullisin näky sattui eräässä kylässä jossa oli tienvarrella harmaa talo, ikkunat olivat rikki, pihamaa oli pelkkää mutaa ja pihassa seisoi yksinään arviolta 2-vuotias poika likaisena, vain risainen paita päällään… Pisti miettimään kuinka hyvin asiat on itsellä! Tämä valitettavasti kuitenkin unohtui kun pääsimme perille määränpäähämme…

Vihdoin 8 tunnin ajomatkan jälkeen (virtsarakko kireenä) pääsimme perille, enään oli edessä pieni venematka! Tuskin maltoin odottaa, että saisin vedettyä bikinit päälle ja pääsisin pulahtamaan turkoosin siniseen mereen! 🙂 Vene oli hieman kiikkerän oloinen ja meitä oli noin 15 henkeä kyydissä ja viidet pelastusliivit. Rauhoittelin itseäni sillä, että jos vene uppoaa niin saattaisin kyllä jaksaa uida rantaan. Lähestyimme saaren laituria, enään muutama metri! Tumps…! Ja vene pysähtyi 2 metrin päähän laiturista. Jollain oli mennyt hieman laskut sekaisin, ei ollut ihan riittävän syvää meidän pikku baatillimme.. Mutta hätä ei ollut tämän näköinen. Siinä muutama ukkeli hetken väänteli venettä ja työnteli syvemmällä kunnes irrottiin pohjasta ja kuski ohjasi veneen toiselle puolelle laituria, jossa sitten olikin tarpeeksi syvää. Ihan kiva ettei tarvinnut lähteä kamojen kanssa kahlaamaan. Siinä sitten laiturilla ihasteltiin maisemia, päivä oli upean aurinkoinen. Lähdimme käpöttelemään kohti päärakennusta. Matkalla katselin uima-allasta joka sitten hieman lähemmin tarkasteltuna oli inhottavan likainen..Nooh, onneksi sitä voi meressäkin uida. Pääsimme sisään päärakennukseen jolloin koitti seuraava järkytys! Odotustilassa oli vaaleita nahkasohvia ja nojatuoleja jotka olivat kauttaaltaan homeessa ja ilmassa leijua myös inha löyhkä. Kiva kiva. Tässä vaiheessa totesin myös jo miehelleni että tää paikka ei oo kyllä hirveen luxurious, toisin kuin nettisivuilla väitettiin. (Jos nyt totta puhutaan niin taisin oikeesti sanoa, että tää paikka on ihan karsee!) Päädyttiin kuitenkin siihen, että katsastetaan nyt vielä miltä asumuspaikka näyttään. Noin puolen tunnin odotuksen ja tiskiaineelta maistuvan mehun jälkeen meidät ohjattiin mökillemme. Mökki oli ulkoa kyllä varsin sievä, hyvältä vaikuttaa siis. Ainoa miinus puoli oli, että pihassa lojui pari tyhjää vesipulloa. Sisälle astuttamme vastaan iskikin sitten todellinen homeen löyhkä! Alakessa oli pari valkoista homeista sohvaa joista toinen oli levitetty sängyksi, pöydällä lojui tyhjä ötökänkarkoitus-suihke. Yläkerrassa oli pari petiä joissa oli hyttyssuojat. Alakerrasta ei näitä suojia löytynyt vaikka ikkunoita ei saanut kunnolla kiinni ja terassin ovissa oli pikkuluikertelan mentävät raot. Olin järkyttynyt.. mutta oli pakko päästä wc:hen. Meninkin sitten tekemään tuttavuutta sinne. Seuraava järkytys. Wc:n ikkunoissa ei ollut laseja vaan jonkun sortin 10 sentin raoilla varustellut läpyskät. Maa oli kiveä, hanat ja peilit paskaiset. Mutta pönttö toimi! Jee!

Tässä vaiheessa olin saanut tarpeekseni ja olin 100% sitä mieltä, että mähän en täällä nuku! En oo tullut lomalle hankkiakseni ötökän tai pahimmassa tapauksessa käärmeen puremia!  Muilla seurueen naispuolisilla jäsenillä alkoi olemaan samanlaisia fiiliksiä. Miehet olivat kylläkin vielä siä mieltä, että jos nyt yhdeksi yöksi jäädään. Tulivat kuitenkin järkiinsä ja hälytettiin kuski takaisin vastarannalle odottamaan sillä me lähdetään niin kotiin! Ja niin lähdettiin, paikan pomo kävi jututtelemassa ja oli varsin asiallinen, ystävällinen ja pahoitteleva. Kertoi rahoituksen olevan vähissä ja koska merituuli kovasti puhaltelee kosteaa niin mökivät ovat tästä syystä vähän homeessa. Lupasivat ystävällisesti myös palauttaa rahat (ja näin tekivätkin). Viimeinen järkytys sattui ennen kuin poistuimme saarelta ja päätin testata päärakennuksen yleisö wc:n joka sijaitsi keittiön vieressä. En ole eläissäni nähnyt yhtä likaista wc:tä. Lattiat olivat vedessä, löytyi kuollutta torakkaa jne.  ja haju oli sanoinkuvaamaton.. Jotain kertoo se, että jopa huoltoaseman wc johon pysähdyimme paluumatkalla ei ollut yhtä järkky! Ja huoltoaseman wc oli siis yhtä kuin rengas lattiassa ja tarpeet huuhdeltiin alas ämpärissä olleella vedellä ja lattia tietty oli vedenvallassa. (Tai ainakin aion uskotella itselleni että se oli vettä). Sitten vaas takaisin baattiin ja vasta rannalle jossa kuski odotteli. Oli hieman väsynyt paluumatka takaisin Jakartaan, mutta se meni mukavasti välillä torkkuessa. Matka takaisin kesti vain 7 tuntia. Täytyy kyllä myöntää, että Pulau Umang oli paikkana todella upea ja potentiaalia on kovasti. Selkeästi oli nähtävissä, että rakennuksista, altaasta jne. ei vaan ollut huolehdittu yhtään. Muuuttta..koska reissu meni näinkin putkeen niin päästiin onneksi sentään ihastelemaan sunnunai-maanantai välisenä yönä Jakartan ilotulitusmerta ja kuuntelemaan moskeija musaa oikein sydämen kyllyydestä! Vieraat eivät kyllä hirveesti unesta päässeet nuttimaan 😉

Elokuun alussa tuli tehtyä myös virkistävä päiväretki Singaporeen ylhäisessä yksinäisyydessä. 🙂 Jos jonnekin kannattaa edes kerran elämässään matkustaan niin se on Singapore! Mä olen aivan myyty!

Huomenna ollaankin sitten miehen kanssa kahdestaan lähtemässä jälleen viikonloppu reissulle nähtävyyksiä katseleen. Saas nähdä mitä tämä retki tuo tullessaan. 🙂 See ya!