Ja netti toimii jälleen! Ei tarvii siivoukomerossa kökkiä. Tosin sitä taloyhtiön kaapelinettiä ei olla vieläkään saatu, vasta sellainen kuukauden verran ollaan odoteltu.. 🙂 Muutoin kuitenkin koen että vihdoin alkaa elämä luistamaan täällä. Tällä hetkellä kykenen myöntämään, että erityisesti ensimmäiset kaksi kuukautta olivat yllätävn rankkoja.  En ikinä osannut kuvitella millaisia mitättömyyden, merkityksettömyyden ja ajoittain myös epätoivon tunteita voisin täällä kokea. Mä ihan todella kuvittelin, että ihanaa saada taukoa työstä ja keskittyä kodin ylläpitämiseen, parisuhteeseen ja omaan hyvinvointiin. Sen sijaan ensimmäiset pari kuukautta koin kovaa koti-ikävää, tekemisen puutetta, turhautumista ja myös huonoa omaatuntoa. Yllätyin siitä kuinka koin huonoa omaatuntoa siitä etten ole töissä, ettei elämässäni olekaan mitään varsinaisesti merkityksellistä tekemistä, koin että koska en ole töissä niin olen mitätön. Koin huonoa omaa tuntoa tuhlatessani rahoja jotka oikeasti mieheni on ansainnut. Minun oli vaikea sallia itseni nauttia elämisestä ja olemisesta täällä, sillä koin etten ole ansainnut tätä kaikkea. Jokuset itkutkin on tullut tirauteltua ja mies parka on pitkien töpäivien päätteeksi joutunut lohduttelemaan. Vihdoin miehen lukuisten vakuuttelujen jälkeen ja jonkin napin napsahdettua päässäni olen kuitenkin alkanut nauttimaan elämästä täällä. Tässä on helpottanut myös upeat suomalaisnaiset joita olen täällä tavannut, uudet kokemukset sekä miehen kanssa vietetyt ihanat viikonloput. 🙂 Tiukkoja keskusteluja olen joutunut itseni kanssa käymään, mutta vihdoin kykenin antamaan itselleni luvan elää sellaista elämää mihin täällä nyt minulla on mahdollisuus. Töiden saaminen täällä on tehty yllättävän haasteelliseksi ja toki myös se vaikuttaa ettei tuo Bahasa Indonesia oikein luonnu. 🙂 Olen yrittänyt katsella myös hyväntekeväisyystyötä, mutta mahdollisuudet siihen tuntuvat olevan Jakartassa melko suppeat ja ne kohteet joita löysin vaatisivat , että joutuu itse maksamaan jotta saa mennä töihin! Olenkin nyt ottanut ”työkseni” täällä kuntoilun. Treenaan paljon ja tavoitteena on olla mahdollisimman hyvässä fyysisessä sekä psyykkisessä kunnossa sitten kun pysyvästi palaamme Suomeen. Erityisenä kehityskohteena minulla on täällä hermojen kehittäminen sillä myönnän, että meikäläisellä vähän tuhan herkästi pipo kiristää. Niin kuin ystävät ja läheiset tietävät 😉 Tavoitteena on myös joku kaunispäivä osallistua thriathlonille.

Alkuun kävin täällä lähinnä kuntosalilla ja juoksumatolla hölköttelemässä (täällä ei ulkona paljoa juosta sillä täältä ei lenkkimaastoja löydy). Nyt olen kuitenkin liittynyt kauppakeskuksessamme sijatisevaan Celebrity fitness centeriin (aika makee nimi) jossa pääsen tekemään muutakin kuin nostamaan punttia. Sieltä löytyy tunteja TRX.stä bodypumppiin ja floating joogasta cyklingiin. Positiivisena yllätyksenä suurin osa ohjaajista puhuu englantia! 🙂

En kuitenkaan ole ainoa joka on aloittanut uuden hnarrastuksen vaan miehenikin päätti alkaa treenaamaan…jääkiekkoa. Kyllä, Indonesiassakin pelataan lätkää! En kestä, mä ihan oikeesti kuvittelin, että ne hikiset haisevat kamat olis jääneet Suomeen! When I thought I was out, they pull me back in! Missä suomalaisia, siellä lätkää. Ja täytyy kyllä nostaa miehelle hattua tästä omistautumisesta jääkiekolle. 🙂

Sentään jäähallia täältä ei taida löytyä, vaan kyseinen kaukalo sijaitsee Taman Anggrek kauppakeskuksessa joten treenien aikaan yleisökin löytyy jonkin verran. 🙂

Mutta nyt on aika täällä mennä unille ja huomenna nokka kohti Phukettia sillä on taas se aika kuusta kun pitää poistua maasta. 🙂 Ja pian tämän jälkeen koittaakin jo kovasti odotettu kesäloma Suomessa. <3