A week from hell…

Jos haluat tavata jonkun, joka pystyy korjaamaan minkä tahansa epämieluisan tilanteen, joka pystyy tekemään sinut onnelliseksi riippumatta siitä mitä muut sanovat tai uskovat, katso peiliin ja lausu tämä taikasana: HEI. -Richard Bach-

 

Tähän mä haluaisin uskoa, mutta… Edellisviikko oli kyllä aivan jostain todella syvältä. Olen aina epäillyt että minulla on keskimääräistä huonompi tuuri monien asioiden suhteen, mutta en ole halunnut uskoa sitä. Nyt uskon.

Tämä huonon onnen viikko alkoi oikeastaa orastamaan jo Malesiasta paluun jälkeen. Eräänä iltana huomasin meidän parvekkeen olevan täynnä kaikenlaista pikku otusta jotka pyrkivät myös sisälle. Sain tietty alkuun sellaisen mentaalikohtauksen. Seuraavana päivänä raahauduin kauppaan ostamaan kaikenlaisia myrkkyä jotka dumppasin parvekkeelle niin, että olisi voinut luulla jonkun myrkkyrekan kaatuneen sinne. Illalla kuitenkin totesin, että näistä myrkyistä ei näytä olevan mitään iloa. Tämän jälkeen olin yhteydessä välittäjään, joka lupasi ilmoittaa building managementiin. Pian ilmoitettiinkin, että myrkyttäjä tulee seuraavana päivänä (perjantaina) kello 14. Olin tyytyväinen. Perjantai koitti ja kello tuli 14. Sitten kello oli 15 eikä ketään näy eikä kuulu… Yhteydenotto välittäjään, joka kertoi ötökkä-expertin olevan matkalla. Pian kello olikin jo 17 eikä edelleenkään ketään näy eikä kukaan ole. Laitoin tämän jälkeen varsin iloista viestiä välittäjälle, joka lupa seuraavalla viikolla hoitaa asian. Olin lievästi sanottuna ärsyyntyny. Onneksi sentään oli viikonloppu tiedossa. Lauantaina sitten olimme lähdössä ulos n. klo 14 jolloin ötökkä-expertti yllättäin ilmestyi ovelle. Olin toki tyytyväinen että tyyppi tuli hoitamaan ongelman. Viikonloppu sujuikin melko mukavasti.

 

Maanantaina sitten päätimme mennä käymään maahanmuuttovirastossa jossa mies hoito työlupa-asiaa ja minun oli tarkoitus hakea pidennystä oleskelulupaani. Perille päästyämme menin tiskille kyselemään oleskeluluvan pidennyksestä mutta virjailija ohjasi minut ottamaan vuoronumeron. Menin laitteen luo, mutta laite ei toiminut. Palasin takaisin tiskille ja yritin kysyä, että miksi ohjaat ottamaan vuoronumeron kun näet, että laite ei toimi. Naikkonen ohjasi minut istumaan ja odottamaan. Kaikki tämä keskustelu käytiin siis lähinnä elekielellä koska miksi kukaan maahanmuuttovirastossa nyt englantia puhuisi? Siinä sitten ihmettelin ja odottelin, tiskit olivat tyhjinä ja virkailijat hörppivät kahvejaan. Kukaan ei siis tehnyt MITÄÄN. Noh, hetken kuluttua joku tyyppi ilmestyi avustamaan miestä tämän KITAS asiassa ja kysyttiin toki samalla, että kykeneekö auttamaan myös minun hakemuksessani. Tyyppi lupasi auttaa ja kävi ottamassa kopion passistani sekä lentolipuista ja toi minulle kaavakkeen täytettäväksi. Tämän jälkeen tyyppi otti paperit ja sanoi hoitavansa asian. Olin yllättynyt koska kuvittelin, että minunkin pitäisi olla todistamassa olemassa oloni. Lähdin taxilla kotiin ja mies lähti kuljettajansa kanssa töihin. Illalla sitten tyyppi joka oli ottanut asiani hoidettavakseen laittoi sähköpostin: Sinulla on visa on arrival joka on voimassa kuun loppuun, muistathan uusia viisumin tämän jälkeen. WHAT the F***! Kait mä nyt tiedän että mulla on visa on arrival! Vastahan mä viikko sitten tulin lentokentältä! AAARGGHHH! Eli asia ei hoidukaan… Ei muuta kuin visiteeraamaan Singaporeen taas loppukuusta.

 

Tiistaina sitten oli tarkoitus jonkun tulla välittäjätoimistosta tuomaan papereita täytettäväksi jotta pääsisimme käyttämään tenniskenttää ja vesipuistoa. Tapaamisen piti olla klo 12. Yhtään en yllättynyt kun ketään ei näkynyt kello 14. Taas. Noh, laitoinpa jälleen viestiä välittäjälle ja kerroin olevani seuraavan kerran kotona klo 14. Välittäjä lupasi, että paperit tuodaan tällöin täytettäväksi. Vihdoin klo 14.30 joku suvaitsi saapua ja saatiin asia hoidettua. Keskiviikkona oli tarkoitus taas jonkun tyypin tullan asentamaan joku boxi makuuhuoneeseen, jotta saadaan kanavat kunnolla näkyviin. Tapaaminen oli tällä kertaa klo 16. Ajattelin aikani kuluksi lähteä ennen tätä kiertelemään kauppakeskukseen. Tunnin verran ihmeteltyäni kengät alkoivat ikävästi hiertämään ja päätin palata kotiin. Kappas vain, klo 15 ovikello soi ja asentaja on oven takana. Olin hieman hämilläni ja pienesti taas ärtynyt sillä jos en olisi ollut kotona sattumalta tuolloin, niin asia olisi taas jäänyt hoitamatta. Ihan jotta ei vielä olisi tarpeeksi ärsyttänyt, niin päätti nettikin kosahtaa. Onneksi oli puhelimen netti joka kuitenkin toimii asunnossamme vain ja ainoastaan siivouskomerossa… Illalla sitten komerossa katselin sähköpostia josta ilokseni huomasin, että Jenkeistä tilaamani meikit ovat vihdoin saapuneet Jakartaan ja toivoin, että Fedex toimittaisi ne vielä kyseisellä viikolla perille.

 

Torstaina päätin sitten oikein repäistä ja lähteä kokeilemaan thai nyrkkeilyä. Olin edeltävästä lähettänyt sähköpostia ja kysellyt naistentuneista joita ko. firman netti sivuilla mainostettiin. Sain vastaukseksi että naisten tunteja ei enään erikseen olo sillä suurin osa osallistujista on naisia. Odotin innolla uutta harrastusta. Hyppäsin taxiin ja ojensi kuskille osoitteen. Taxi matkan aikana päätin vilkaista matkalla sähköpostin. Yllätyksekseni löysin fedexiltä viestin jossa sanottiin että tilaamaani tuotetta ei ole kyetty toimittamaan! Jälleen kiehuin raivoista; kukaan ei ollut millään tavalla yrittänytkään ilmoittaa, että pakettiani olisi oltu toimittamassa! Ei muuta kuin puhelin laulamaan Fedexin Jakartan toimistoon. Yllättäin puhelimeen vastannut ei puhunut englantia, mutta hetken höpöteltyään sai hankittua langan päähän englantia taitavan hekilön. Tämä henkilö kehoitti minua olemaan yhteydessä asiakaspalveluun. Luulin olevani yhteydessä asiakaspalveluun… Kysyin, että löytyykö asiakaspalvelun numero netistä johon ko. henkilö vastasi että ei, mutta voi antaa numeron minulle. Istuin siis taxissa eikä mukana sattunut olemaan paperia eikä kynää.. Pyysin yhdistämään suoraan asiakaspalveluun ja henkilö lupasi tehdä tämän. Lupauksen tehtyään hän katkaisi puhelun… Se siitä yhdistämisestä. Noh, olin saapunut perille treenipaikkaan ja ajattelin, että hoidan fedex asian treenin jälkeen. Treenpaikka sijaitsi hienossa talossa upean asuinalueen keskellä. Suuntasin kohti asiakaspalvelutiskiä kyselemään ryhmätunneista. Tiskillä oleva tyyppi oli ihan puulla päähän lyötynyt ja kertoi ettei heillä ole mitään ryhmätunteja. Halutessani voin saada yksityisopetusta tai tulla oman ryhmän kannsa yksityistunnille. Whaatttttt!!! En mä halua mitään yksityistuntia vaan haluan tavata ihmisiä! Se siitä sitten. Tässä vaiheessa kaikki kuluneen viikon kömmähdykset ryöppysivät yli, jos olisin kehdannut niin olisin siinä vaiheessa antanut treenipaikan työntekijöille ilmaisen yksityistunnin Tiia-nyrkkeilyyn.. Päätin kuitenkin ihan vaan poistua paikalta. Ulkona oli alkanut satamaan ja ylläri ylläri, mulla ei ollut sateenvarjoa mukana. Päätin kävellä vähän matkaa ja toivoa, että jostain kumman syystä joku taxi olisi eksynyt harhailemaan asuinalueelle. Minulla oli mukanani laukku ja pieni muovipussi jossa oli juomapulla jo muuta kamaa. Hetken käpöteltyäni muvipussi sisältöineen levähti keskelle tietä… Sillä hetkelle, kun seisoin litämärkänä, tavarat kainalossa sillä ökyasuinalueella ilman yhtään taxia tai muita ihmisiä näköpiirissäni, olin aivan totaalisen valmis pakkaamaan tavarani ja palaamaan Suomeen. Sillä hetkellä minulla ei ollut mielessäni yhtäkään kaunista sanaa millä olisin kuvaillut Indonesiaa…

 

Tällä hetkellä Jenkeistä tilaamani tavarat seisovat edelleen Indonesia tullissa ja Fedex kovasti kaipailee minulta MSDS (material safety data sheet) kaavaketta koska tälläinen vaaditaan kaikille kemikaaleille. Minun pakettini sisältää siis luomivärejä… Olen yrittänyt tiedustella, että mistäs tällaisen kaavakkeen saisin hankittua kun lähettäjältä ei sellaista löydy, mutta kukaan ei ole osannut valaista minua asian suhteen. Notta se niistä meikeistä sitten. Ötökkä asiakaan ei ole juurikaan helpottanut ja kuluneet päivät ollaan laitettu jälleen välittäjä kanssa viestiä. Enion me laitamme, että ”onko joku tulossa hoitamaan ötökät” jonka jälkeen välittäjä laittaa viestiä, että ”onko joku hoitanut ötököt” ja jälleen me laitamme että ”ei ole, onko joku tulossa ja mihin aikaan” ja jälleen välittäjä laittaa, että ”onko joku tullut hoitamaan ötökät?”. Tätä on jatkunut nyt 3 päivää…ja ei, kukaan ei ole vielä hoitanut ötököitä.

 

Onneksi pian on taas viikonloppu, Jospa ensi viikko olisi jo parempi? Joohan?

 

 

suhteet oma-elama

Singapore & Kuala Lumpur

Viime viikon torstaina lähdimme matkaan Jakartan kentältä, suuntana Singapore ja Kuala Lumpur. Viisumini olisikin mennyt pian vanhaksi, joten oli aika vaihtaa maisemaa. Lensimme Air Asialla Singaporeen, lento kesti n. 1,5 tuntia ja hintaa oli n. 70 euroa kahdelta hengeltä. Singapore oli virkistävää vaihtelua, sillä julkinen liikenne toimii hyvin ja metroverkko on kattava. Kentältä hurautimmekin sitten metrolla hotellille. Olimme vasta illalla perillä joten kävimme vain haukkaamassa pikaisesti syömistä ja painuimme pehkuihin. Seuraavana aamuna suuntasimme elektoriniikka ostoksille ja muutama vaatekappale tarttui myös mukaan. Tärkein ostos oli kuitenkin aurinkolätsät tulevaa FI kisaa varten. 🙂 Illalla matkasimme Marina bayhin ihastelemaan maisemia ja pilvenpiirtäjiä, näky oli upea!!! Kävimme Marina bay sandsissa ”surffilaudan” päälle 56. kerroksessa nappaamassa valokuvia, lippu per henkilöä maksoi 23 dollaria. Ylhäältä löytyi ravintola, mutta valitettavasti tänne emme päässeet sillä klo 18 jälkeen ravintolaan pääsee vain pöytävarauksella. Jakartan jälkeen Singapore oli ihana, puhdas, järkevä, toimiva kaupunki jossa kaikki tuntuivat puhuvan hyvää englantia.

 

SAM_3715.JPG

SAM_3741.JPG

SAM_3743.JPG

SAM_3750.JPG

SAM_3775.JPG

SAM_3777.JPG

SAM_3818.JPG

WP_20140328_19_35_09_Pro.jpg

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaa Kuala Lumpuriin. Olimme päättäneet reissata bussilla, jotta näkisimme hieman myös maisemia. Matkasimme Costal coach nimisen firman bussilla. Aamulla uni maistui sen verran hyvin, että jouduimme pienellä kiireellä etsimään Key pontia mistä bussi lähti. Aamukahvit ehdimme nappaamaan mukaan sekä pari croissantia aamupalaksi jotka ajattelimme syödä bussimatkalla. Sen verran intensiivistä oli bussin etsiminen, että miehellä alkoi nenä vuotamaan verta ja vihdoin kuin löysimme bussin klo 8.59 oli myyntitiskin ruova hieman järkyttynyt, kunnes saimme hänet vakuutettua, että kaikki on ok ja mitään ei ole tapahtunut. 🙂 Bussi lähtikin matkaan sitten kello 9. Meidän tuurillamme bussissa ei saanut syödä joten nautimme aamupalan kipitellessämme bussista Singaporen tulliin. Bussi pysähteli matkalla pariin otteeseen huoltoasemille wc-käyntiä varten. Huoltsikoilla oli tarjolla naisille kyykkypissa paikat.. Matkan oli tarkoitus kestää  viitisen tuntia mutta jotenkin matka venyi 7 tuntiin! Kuskina meillä oli englantia taitamaton ja ilmeisesti myös puhekyvytön mies, joka aina välillä pysäytti bussin jonnekin ja ryhtyi huitomaan ja murisemaan jolloin joku aina poistui bussista. Vihdoin pääsimme kaupunkiin jonka päättelimme korkeiden rakennusten perusteella olevan Kuala Lumpur. Jälleen kuski pysäytti bussin keskelle tietä ja ryhtyi huitomaan murinan säestyksellä. Tällä kertaa päättelimme, että tämä taitaa olla meidän pysäkki ja hyppäsimme ulos keskellä tietä. Ystävällisten ihmisten avustuksella löysimme Shagri La hotellin. 🙂 Hotelli oli yksi upeimmista joissa olen ikinä ollut eikä hotellihuoneen näkymässäkään ollut valittamista. Hotelli sijaitsi n. 100 metrin päässä Petronas towerista. Heitimme tavarat hotellihuoneeseen ja vaihdoimme vaatteet tarkoituksena lähteä syömään ja juomaan. Ulos astuessa oli keli muuttunut aurinkoisesta aivan tajuttomaan sateeseen. Päätimme kävellä sateenvarjojen kanssa tien toiselle puolelle nostamaan rahaa. Tämä oli huono päätös. Sateenvarjoista huolimatta olimme 10 metrin jälkeen alusvaatteita myöten märkinä. Ei muuta kuin takaisin hotellille vaihtamaan vaatteet ja tämänjälkeen taksiin. Suuntasimme Petronas towerille treffaamaan tuttuja ja kävimme drinksuilla Marinis ravintolassa Petronas towerin 57. kerroksessa. Komiat oli näkymät jälleen. Aamuyön puolella kipittelimme väsyneinä takaisin hotellille, sade oli vihdoin loppunut. 🙂

 

Aamulla odotti reissun kohokohta eli F1 kisat. Petronas towerilta lähti bussikuljetus Sepangin radalla, maksoi 18 MYRiä eli n. 4 euroa. Ikävä ylläri aamulla oli, että minulla oli vatsa aivan sekaisin ja wc:ssä tuli vietettyä aikaa. Hetken mietin jo, että kykenenkö lähtemään ollenkaan. Päädyin koittamaan onneani. Matka Sepangin radalle kesti reilun tunnin, bussi oli huonosti ilmastoitu ja lämpöä oli n. 100 astetta. Päivä oli todella kuuma enkä uskaltanut mitään syödä jotten juodu viettämään aikaani wc:ssä, niissä kyykkypissapaikoissa. Juoda onneksi kykenin ilman vatsakramppeja enkä olisi päivästä selvinnytkään ilman lämpöhalvausta jos juominenkin olisi johtanut pikajuoksuun kohti wc:tä. Kisoja varten olimme varautuneet sateenvarjoilla ja sadeviitoilla sillä mieheni ei muistanut oliko varannut meille katospaikkoja. Olihan hän onneksi katospaikat varannut. Sateesta ei tosin olut tietoakaan koko päivänä, hiki lensi ja naama kiilsi. Mutta olipahan mahtava kokemus. Illala kävimme sitten vielä nappailemassa kuvia. Illalla muistin yhtäkkiä myös että minullahan pitää olla lentoliput myös pois Jakartasta jotta pääsen palaamaan maahan lentokentältä ostettavalla turistiviisumilla. Sen verran olimme väsyneitä että päätimme varata liput aamulla. Virhe! Aamulla sitten aloimme miettimään mihin haluaisimme seuraavaksi matkustaa ja ryhdyimme varaamaan lippuja täbillä. Kaikki sujui hyvin kunnes oli aika maksaa lennot. Jostain syystä mieheni pankkikortti ei kelvannut ja syynä ei ollut se etteikö siellä olisi rahaa, koitimme minun korttia ja tämä toimi! Harmi vaan että danskebankin sivuilla sattui juuri samaan aikaan olemaan häiriö! Miten tällaista voi tapahtua! No ajattelimme että josko vika olisi täbissä ja siirryimme hotellin business centeriin varaamaan lippuja. Ei onnistunut täälläkään. Tässä vaiheessa alkoi jo hikikarpaloita kertyä otsalle. Laitoimme kamat kasaan ja hyppäsimme taxiin toivoen että kentällä olisi jokin myyntipiste jotta saisimme ostettua liput. Sieltä löytyi Air Asian piste..ja jonot. Sydän hakkas, hikeä puski ja hermoa kiristi odotellessamme vuoroa tiskille samalla kun kyttäsimme kelloa ettemme myöhästyisi Kuala Lumpurista lähtevältä lennolta. Vihdoin epätoivon jo ottaessa valtaa saimme liput varattua toukokuulle Phukettiin ja kiiruhdimme kohti lähtötarkastusta, turvatarkastusta ja lentokonetta! Todetaksemme että lento on myöhässä… Odottelun jälkeen sitten pääsimme koneeseen ja viimein kello 17 maanatai-iltapäivänä laskeuduimme Jakartaan. Sain kentältä turistiviisumin..ilman että kukaan kyseli mitään lentolippuja! Prkl. 😉 Mutta mitä sitä murehtimaan, toukokuussa lähdetään Phukettiin snorklaamaan. Toivottavasti ilman isompia kommelluksia. 🙂 Kaikesta huolimatta Kuala Lumpur oli upea kaupunki jossa oleminen ja toimiminen on Jakartaa helpompaa. Jakartassa, etenkin näin alkuunsa, joka päivä on pieni selviytymistaistelu. Asiat hoituvat kyllä, mutta äärettömän hitaasti ja englanninkielen taito monillä täällä on melko kehno. Kaikesta huolimatta I <3 Jakarta ja oli ihana palata ”kotiin”. 🙂

SAM_3821.JPG

SAM_3827.JPG

WP_20140330_00_43_22_Pro.jpg

WP_20140330_17_43_34_Pro.jpg

WP_20140330_20_08_50_Pro.jpg

 

kulttuuri matkat