Nyt on jo aurinkokin välillä alaknut pilkahdella enkä malttaisi odottaa sadekauden loppuvan. Sateenvarjo täytyy aina olla mukana sillä vaikka uloslähtiessä aurinko porottaa niin hetkesssä saattaa taas taivas olla harmaana ja vettä tulla niin että kengät lotisee. Viikonloppuna tehtiin reissu Bandungiin joka on Länsi-Jaavan provinssin pääkaupunki. Vaikka kaupunki onkin iso ja liikenne yhtä älytöntä kuin Jakartassa niin ilma vaikutti siellä kuitenkin hieman raikkaammalta. Matkalla näkyi upeita maisemia, riisipeltoja ja kukkuloita. Matka Cikarangista Bandungiin kesti noin kolmisen tuntia. Reissaaminen kaupungista toiseen täällä on varsin erilainen kokemus kuin Suomessa sillä aina silloin tällöin pysähdellään tietulleille maksamaan pieni summa jotta päästään ajelemaan isommilla teillä. Joillakin teillä vaaditaan että autossa on oltava tietty määrä ihmisiä jotta on oikeutettu käyttämään tietä. Esimerkiksi Bandungiin mennessämmä autossa olisi pitänyt olla 4 henkeä jotta olisimme saaneet käyttää isompaa tietä. Jos ei autossa ole tarpeeksi porukkaa niin siitä ei hyvä seuraa jos poliisi pysäyttää. Jakartaan mennessä teiden varsilta löytyy jockeyseja jotka ovat valmiita hyppäämään autoon pientä summaa vastaan, mutta Bandungiin mennessämmä emme nähneet yhtäkään. Menimme Bandungiin lauantaina jolloin klo 9-13 vaadittiin 4 henkeä per auto tiellä matkaamiseen. Päädyimme sitten kiertelemään pienempiä teitä jotta pääsimme perille ilman neljättä matkustajaa  Sunnuntaisin ei tiellä kuulemma ole vaatimuksia henkilömäärän suhteen, valittiin siis vain väärä päivä. 🙂 Bandungissa suuntasimme Cihampelas streetille (Jean’s street) joka on täynnä outlet kauppoja merkkivaatteineen ja hinnat olivat naurettavan edullisia. Useampi kassillinen tavaraa lähtikin mukaan. Kauppojen teemoina olivat elokuvat ja kadulta löytyi mm. Spiderman-, superman- , rambo- , pinocchio-, catwoman kauppoja ym. Oli siis kaikinpuolin viikonlippu minun makuuni 🙂

Tiistaiaamuna suuntasin kuljettajan kanssa kohti Jakartaa jossa tapasin muita suomalaisia ja pohjoismaisia naisia jotka asuvat Jakartassa joko miehen tai oman työnsä vuoksi. Kovin kauaa en valitettavasti ehtinyt kahvittelemaan sillä matka Pondok Indahiin kesti 4 tuntia ja koska en ollut varma kauanko ajomatka takaisin Cikarangiin kestää niin oli pakko lähteä ajoissa jotta mieskin pääsee töistä kotiin. Oli kuitenkin piristävää tavata muita naisia jotka ovat samassa elämäntilanteessa ja päästä myös puhumaan hieman suomea.

Viime päivinä minua on jonkin verran alkanut vaivaamaan tämä tekemisen puute ja yritänkin keksiä että olisiko jotakin mikä minua kiinnostaisi opiskella etäopintoina. Iltaisin  treenailen Bahasa Indonesiaa mutta se ei ihan riitä ainoaksi tekemiseksi urheilun lisäksi. Katsotaan mitä sitä tässä keksii. 🙂 Asunto asia ei vielä ole hirveästi edennyt, se on  positiivista että miehen firma on antanut luvan muuttaa Kuninganiin ja firma tarkastaa välittäjän lähettämää sopimusta. Välittäjllä tuntuu olevan kovin kiire saada vuokrattua asunto ja jaksaa lähetelle viestejä, mutta samalla hän itse vitkastelee sopimuksen syntymistä sillä esim. perjantaina hän yhtäkkiä ilmoitti että verot eivät muuten kuulukaan vuokran hintaan, vaikka oli jo lähettänyt  meille sopimusehdotuksen. Teki mieli lähtettää välittäjälle vähemmän kaunis viesti takaisin.Onneksi minun ei kuitenkaan itse tarvitse olla hoitamassa tätä asiaa, mutta hieman tuli sellanen olo että kaikessa sitä yritetäänkin nyhtää vielä vähän lisää rahaa. Seuraavana päivänä välittäjä lähetti pahoitteluviestin ”väärinymmärryksestä”. Täällä muuten asunnon vuokra maksetaan kerralla koko vuodeksi. Asunto ja asuinpaikka itsessään on kuitenkin niin minun makuuni ettei tälläiset ”pienet” asiat haittaa 😀 Jospa tällä viikolla nyt vihdoin saataisiin sopimus aikaiseksi.

Loppukuusta olisi ajatuksena lähteä käväisempään Singaporessa ja matkata sieltä mahdollisesti vielä Malesiaan. Reissua odotellessa. 🙂