Sopeutumista?

IMG_0640.JPG

IMG_0643.JPG

Alkuviikko on täällä mennyt varsin mukavasti ja mielikin ollut paljon parempi. Pikku hiljaa huomaa että ne asiat jotka täällä ovat hyvin erilaisia tai erilaiseti hoidettuja eivät enään niin ärsytä ihan niin kovasti. Ei se ole niin vakavaa jos pari muurahaista kipittelee keittiötasolla tai että kaikki syömiset (myös karkit) täytyy pitää jääkaapissa ettei ötökkäarmeija tule välipalalle. Se on myös ihan ok että sähköt katkee kolmesti päivässä ja nettiyhteys on välillä käytössä ja toisinaan taas ei. Ainoa asia mihin en vielä ole tottunut on liikenne..Kävimme eilen jälleen tapaamassa asunnon välittäjää Jakartassa ja katsastamassa vielä yhtä kämppää. 40 km matkaan meillä meni normi arkipäivän liikenteessä 2,5 tuntia. Ei paha kunhan muistaa olla tankaamatta hirveitä määriä nestettä ennen tienpäälle lähtöä. 🙂 Ei sitä voi muuta kuin ihastella kuinka hyvin Suomessa asiat on. Mistään hinnasta en vaihtaisi tätä mahdollisuutta saada asua Indonesiassa, mutta luulen että joku kaunis päivä se on ihanaa myös palata kotiin. <3

 

Toivomme pääsevämme ensi viikolla muuttamaan sillä olemme löytäneet mieleisemme asunnon Casa Grande residenssistä Kuninganista. Mies tykkäsi että sieltä pääsisi ihan inhimillisessä ajassa töihin. Meidän asuntomme sijaitsisi Montreal towerissa (muut rakennukset ovat nimeltään Montana ja Mirage), 16. kerroksessa josta on näkymä kaupunkiin ja vesipuistoon. Rakennuksessa on kaikenkaikkiaan muistaakseni reilu 30 kerrosta. Asunto on uusi ja varsin siisti, 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylppäri. Rakennuksesta on myös yksityinen käynti suoraan Kota Kasablanka kauppakeskukseen ja tietysti tärkein: uima-allas sekä pore-allas ja kuntosali. 🙂 Kuvia tulossa myöhemmin kun varmistuu että pääsemme muuttamaan. Välittäjä yritti vihjailla että joku muukin olisi asunnosta kiinnostunut, ja voihan näin ollakin, mutta me epäiltiin että se yrittää tällä tavoin ettei me yritettäisi saada vuokraa pienemmäksi. Anyway..kämppä oli kyllä tosi kiva. Oletan myös että 16. kerroksessa sais olla rauhassa ötököiltä ta gekkoilta..

 

Täällä sataa nyt neljättä päivää putkeen, mutta onneksi viemärit vielä vetävät ja toki ilmakin tuntuu hetkeksi raikastuvan. Kävimme miehen kanssa sunnuntaina syömässä ja kävelimme sateenvarjojen kanssa kauppakeskukselle. Mies oli niin surkean näköinen kun olisi halunnut mennä autolla mutta mä menin kieltämään kun ei ole kansaivälistä ajokorttia vielä hankittuna. Toista niin nolotti joutua kävelemään kun muut huristelivat autoilla ja skoottereillan. Mä olen kyllä varsin inhottava 🙂 Mutta nyt aamupalaa kohti ja odotteleen josko sade vihdoin  taukoaisi.

suhteet oma-elama mieli matkat

Uusi viikko, uudet kujeet

Kuvia Mini Indonesiasta (Ps. mä en osaa muuta kuin läntätä nää kuvat tänne yhtenä klönttinä)

WP_20140215_11_35_32_Pro.jpg

WP_20140215_11_38_40_Pro.jpg

WP_20140215_11_41_18_Pro.jpg

WP_20140215_13_30_56_Pro.jpg

WP_20140215_14_13_00_Pro.jpg

 

WP_20140215_10_59_02_Pro.jpg

WP_20140215_11_01_06_Pro.jpg

WP_20140215_11_02_20_Pro.jpg

Tämä viikko onkin alkanut sateisen harmaana, aurinko harvakseltaan pilkahtanut. Eilen oli mielikin sitten sen mukainen, ärsytti meinaan kaikki mahdollinen. Suurin ärsytyksen aihe on tekemisen puute. Päivät koostuvat kuntosalilla käymisestä, kauppakeskuksessa pyörimisestä ja netissä surffaamisesta (yritän löytää ihmisiä ja tekemistä täältä Cikarangista, mutta tuloksetta). Täällä ei valitettavasti tunnu juurikaan olevan tekemistä tämän ikäiselle naisihmiselle sen enempää kuin juoruiliseuraakaan. Argh! Kauppakeskuksessakaan ei raaskisi olla joka päivä pyörimässä kun tekee vain kovasti mieli ostella kaikenlaista. Kohta en sitten enään tiedä, että millä saan raahattua kaikki tavarat takaisin Suomeen. Ihania laukkuja ja kenkiä löytyy kyllä varsin alhaiseen hitaan. Muutamat olen sortunut ostamaan. Tänä viikon tavoitteena minulla on olla hamstraamatta lisää tavaraa. Mies ei jostain syystä ole kovinkaan luottavaisin mielin tämän tavoitteen toteutumisen suhteen ? 😮

Ollaan onnistuttu löytämään täältä kiva ravintolakatu (citywalk). Sieltä löytyy halpaa ja oikein erinomaista sapuskaa. Samalla kadulla sijaitsee myös varsin länsimaisenoloinen ruokakauppa Farmers market josta ollaan uskaltauduttu ostamaan jopa lihaa. Lippo Mallista ei ole tehnyt mieli lihaa ostella kun lihaosastolta lähtee sen verran epämääräiset tuoksut.  Ruoka täällä on kyllä maittavaa vaikka täytyy myöntää että pariin otteeseen ei olla oltu ihan varmoja siitä, että mitääköhän sitä on tullut suusta alas laitettua..

 

Mutta koska tämä asuinalue alkaa kyllästyttämään emmekä kumpikaan miehen kanssa ole oiken tyytyväisiä täällä (lue: minä en ole tyytyväinen ja mies ei jaksa kuunnella mun kitinää) niin siksipä ollaan nyt koitettu metsästää kämppää Etelä-Jakartasta Kuninganin ja Pondok Indahin alueilta. Molemmista löytyy kaupungin hälinää ja erityisesti Pondo Indahista myös vehreetä maastoa sekä golfkenttää (jos tykkää). Miehen toimistopaikka on myös muuttumassa joten tämä nykyinen alue ei välttämättä ole tästäkään syystä paras vaihtoehto. Kuninganista näyttäisi löytyvän paremmat (törkeen mageet) kämpät meidän budjetille mutta Pondok Indah olisi taas miehen työmatkan kannalta parempi vaihtoehto. Se kuitenkin vaikuttaa aika paljon v*t*t*s tasoon vietätkö työmatkalla autossa aikaa 3 tuntia vai 6 tuntia. Huomenna mennäänpi katsomaan asuntoa Kuninganin alueelta ja samalla vähän nähdään myös että kuinka tukkoista aluetta tämä on.

 

Viikonloppuna kävimme viettämässä päivää Taman mini Indonesiassa Jakartassa. Taman mini on alue jolle on rakennettu tavallaan Indonesia pienoiskoossa. Alueella esitellään erilaisia rakennustyylejä, kulttuuria, indonesialaista elämää ja historiaa. Alueelta löytyi monenmoisia museoita, tiedekeskus, pienoismallina rakennettu indonesiansaaristot, lintutarhaa, tropicarioita, upeita ulkoilualueita ym. Suosittelen lämpämäsi kaikkia käväsemään jos liikutte Jakartan suunnilla. 🙂 Kovasti olen suunnitellut meille reissuja ympäriinsä jotta pääsäisiin näkemään Indonesian eripuolia nyt kun täällä olemme ja tavoitteena olisi reissailla myös muihin lähimaihin.

 

Mutta nyt ei muuta kuin morjens ja palataan taas kun on asiaa! Tää koittaa nyt saada yhteyden äitiin koti-ikävän lievittämiseksi 🙂

suhteet oma-elama matkat