Sopeutumista?

IMG_0640.JPG

IMG_0643.JPG

Alkuviikko on täällä mennyt varsin mukavasti ja mielikin ollut paljon parempi. Pikku hiljaa huomaa että ne asiat jotka täällä ovat hyvin erilaisia tai erilaiseti hoidettuja eivät enään niin ärsytä ihan niin kovasti. Ei se ole niin vakavaa jos pari muurahaista kipittelee keittiötasolla tai että kaikki syömiset (myös karkit) täytyy pitää jääkaapissa ettei ötökkäarmeija tule välipalalle. Se on myös ihan ok että sähköt katkee kolmesti päivässä ja nettiyhteys on välillä käytössä ja toisinaan taas ei. Ainoa asia mihin en vielä ole tottunut on liikenne..Kävimme eilen jälleen tapaamassa asunnon välittäjää Jakartassa ja katsastamassa vielä yhtä kämppää. 40 km matkaan meillä meni normi arkipäivän liikenteessä 2,5 tuntia. Ei paha kunhan muistaa olla tankaamatta hirveitä määriä nestettä ennen tienpäälle lähtöä. 🙂 Ei sitä voi muuta kuin ihastella kuinka hyvin Suomessa asiat on. Mistään hinnasta en vaihtaisi tätä mahdollisuutta saada asua Indonesiassa, mutta luulen että joku kaunis päivä se on ihanaa myös palata kotiin. <3

 

Toivomme pääsevämme ensi viikolla muuttamaan sillä olemme löytäneet mieleisemme asunnon Casa Grande residenssistä Kuninganista. Mies tykkäsi että sieltä pääsisi ihan inhimillisessä ajassa töihin. Meidän asuntomme sijaitsisi Montreal towerissa (muut rakennukset ovat nimeltään Montana ja Mirage), 16. kerroksessa josta on näkymä kaupunkiin ja vesipuistoon. Rakennuksessa on kaikenkaikkiaan muistaakseni reilu 30 kerrosta. Asunto on uusi ja varsin siisti, 2 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, kylppäri. Rakennuksesta on myös yksityinen käynti suoraan Kota Kasablanka kauppakeskukseen ja tietysti tärkein: uima-allas sekä pore-allas ja kuntosali. 🙂 Kuvia tulossa myöhemmin kun varmistuu että pääsemme muuttamaan. Välittäjä yritti vihjailla että joku muukin olisi asunnosta kiinnostunut, ja voihan näin ollakin, mutta me epäiltiin että se yrittää tällä tavoin ettei me yritettäisi saada vuokraa pienemmäksi. Anyway..kämppä oli kyllä tosi kiva. Oletan myös että 16. kerroksessa sais olla rauhassa ötököiltä ta gekkoilta..

 

Täällä sataa nyt neljättä päivää putkeen, mutta onneksi viemärit vielä vetävät ja toki ilmakin tuntuu hetkeksi raikastuvan. Kävimme miehen kanssa sunnuntaina syömässä ja kävelimme sateenvarjojen kanssa kauppakeskukselle. Mies oli niin surkean näköinen kun olisi halunnut mennä autolla mutta mä menin kieltämään kun ei ole kansaivälistä ajokorttia vielä hankittuna. Toista niin nolotti joutua kävelemään kun muut huristelivat autoilla ja skoottereillan. Mä olen kyllä varsin inhottava :) Mutta nyt aamupalaa kohti ja odotteleen josko sade vihdoin  taukoaisi.

suhteet oma-elama mieli matkat