11 kuukautta
Uskomatonta, että reilun kuukauden päästä meidän pieni vauvamme täyttää jo vuoden. Se on ihan totta, kun sanotaan, että ensimmäisen vuoden kehitystä on hurjaa seurara vierestä. Pienestä avuttomasta nyytistämmekin on kasvanut omaa tahtoaan ilmaiseva vipeltäjä. Emma on alkanut jo ottaa ensimmäisiä askeleitaan ilman tukea, seisoo pitkiäkin aikoja omilla jaloillaan, taputtelee ja tanssii musiikin tahtiin sekä matkii melkeinpä kaikkea, mitä vanhemmat tekevät. Kun Emma saa puhelimen käteensä, hän vie sen vaistomaisesti korvalleen ja kun annan hänelle poskelle pusun, hän antaa minulle märän moiskauken takaisin päästäen samalla harkitun ”mmm-PA” -äänen. Emma tapailee suullaan useita tavuja, joita hän kuulee puheessa. Vaikka olemme kuulleet useita kertoja hänen sanoneen ihan oikeita sanoja, ne usein ovat koostuneet vain niistä tavuista, joita hän muutenkin hokee. En siis vielä sanoisi, että hän on sanonut ensimmäistä merkittävää sanaansa.
Emma jaksaa leikkiä itsekseen pitkiäkin aikoja, mutta seurankaipuisena kyllä vaatii syliin. Hän on alkanut kiinnostua selkeästi muista lapsista, vaikka välillä vierastaakin hieman. Meillä oli äitikaveriden kanssa kahvikutsut muutama viikko sitten, ja ensimmäisen vartin aikana Emma ei uskaltanut hievahtaakaan katsellessaan ihmeissään ikätovereitaan. Emma aloitti tänä syksynä myös muskarin paikallisessa musiikkiopistossa.
Yöt ovat edelleen melko levottomia. Hän ei varinaisesti heräile, mutta saattaa kitistä ja pyöriä unissaan todella paljon. Aiemmin mainitsin, että käännyimme vauvahieronnan puoleen uniongelmien takia. Saimme hyvät ohjeet kotihierontaan ja olen huomannut, että silloin kun saan iltaisin ennen nukkumaanmenoa hierottua lasta, hän rauhoittuu ja rentoutuu uneen paljon helpommin. Hieronta ei kuitenkaan juuri vaikuta myöhempään yöhön.
Omapäinen tyttäremme loukkaantuu myös hellyttävällä tavalla, kun ei saa haluamaansa. Koko naama vääntyy mutrulle ja hän alkaa ”itkeä”. Feikki-itku loppuu aina salamannopeasti, kun hänelle annetaan jotain kiinnostavaa tekemistä. Ulkona parasta on repiä ruohoa, keinua ja syödä kaikki, mitä maasta irtoaa. Ulkoiluun tuo omat haasteensa se, ettei lapsi tykkää ollenkaan pipoista, sukista, kengistä tai lapasista vaan repii ne aina jossain vaiheessa pois. Jäämme odottamaan, millainen talvesta tulee…
Tutkiskelin lapsemme lelukokoelmaa ja huomasin, että sukupuolineutraalit kasvatusajatuksemme näkyvät niissä melko selkeästi: olemme hankkineet hänelle lähinnä vain eläinaiheisia leluja, sorminukkeja ja neutraaleja palikoita. Emma ei omista yhtään autoa tai nukkea. Päätinkin antaa hänelle yksivuotissyntymäpäivälahjaksi molemmat. Olen alkanut jo hieman innostuen suunnitella lastenkutsuja. Omat vanhempani olivat vetäneet syntymäpäiväjuhlille yläikärajaksi 10 vuotta ja muistan kokeneeni tämän hieman ikäväksi, koska muilla kavereilla oli synttärikutsut niin kauan, kuin he halusivat. En ole katkera, mutta tässä on hyvä esimerkki niistä asioista joita omassa vanhemmuudessa peilaa omien vanhempiensa toimintaan, ”noin minä en ainakaan tahdo tehdä”. Tämä on tietysti melko pieni asia, mutta Emma saa itse päättää kuinka kauan hänen syntymäpäiviään juhlitaan.
