Uusi koti
Kuun vaihteessa me sitten pakkasimme elämämme materiaalisen puolen neljäänkymmeneen vihreään muuttolaatikkoon ja sanoimme hyvästit Puistolan kaksiolle. Minä, joissain tilanteissa hieman neuroottisena organisoijana pyrin aina tekemään tarkat suunnitelmat isoista projekteista. Varasin meille vuokrattavan muuttoauton kolmisen viikkoa etuajassa, sillä touko-kesäkuun vaihteessa todennäköisesti aika moni muukin vuokraa autoja. Tilasin myös vuokrattavat muuttolaatikot toimitettavaksi muutamaa päivää ennen kuun vaihdetta. Emman kummitäti oli lupautunut hoitamaan Emmaa koko päiväksi ja rekrytoimme liudan ystäviä kantoavuksi. Otin satakunta yksityiskohtaista kuvaa pikkuluukustamme ennen pakkaamisen aloittamista, olihan se sentään Emman ensimmäinen koti. Tein hidasta inventaariota vaatekaapillani pitkin viikkoja ja lajittelin viimein tosissani Emman pieneksi jääneet vaatteet odottamaan uusia omistajia. Mietin mitä kaikkea täytyisi hankkia kun on 25 neliötä enemmän tilaa, selasin huonekalukauppojen nettisivuja ja suunnittelin Emman uuden huoneen värimaailmaa.
Kaikki tuntui olevan ennakkoon kunnossa, kunnes miesvoimat alkoivat yksi kerrallaan perua tulonsa. Valmistujaispäivänä se on ymmärrettävää, melkein kaikilla on aina jotkut juhlat joihin on menossa. Lapsenvahtikin ilmoitti joutuvansa töihin koko lauantaiksi. Tiistai-iltana Jaakko tuli viikoittaisesta sählymatsistaan linkuttaen muodottomaksi turvonnutta jalkaansa – totta kai. Hän sai kepit ja liikuntakieltoa loukkaantumisensa vuoksi ja olin ihan varma, että joudun hoitamaan koko projektin kokonaan yksin. Keskellä viikkoa oleva pyhä, helatorstai sekoitti myös suunnitelmia avaimien hakemisen ja vanhojen avaimien palauttamisen vuoksi, emme meinanneet saada keneenkään yhteyttä ja alkoi jännittää, saammeko uuden asunnon avaimia ennen viikonloppua.
Muuttolaatikot toimitettiin kotiimme ajallaan ja pakkaaminen alkoi sujua pätkittäin aina lapsen nukkuessa. Välillä laitoimme Emman istumaan laatikkoon lelujensa kanssa ja hän tuntui viihtyvän siellä paremmin kuin lattialla. Perjantaina Jaakon vanhemmat hakivat Emman hoitoon muutamaksi tunniksi, saimme haettua avaimet ja laitettua loput tavarat kasaan ilman keskeytyksiä. Jaakon nilkka parani muutamassa päivässä ja hänestä oli paljon enemmän hyötyä kuin olimme odottaneet.
Stressaantuneena pienet vastoinkäymiset tuntuvat aina paljon suuremmilta, kuin todellisuudessa ovatkaan ja niinpä mekin saimme tavarat ja itsemme uuteen kotiin lopulta erittäin sujuvasti. Koti on viikossa alkanut tuntua omalta, suurin osa tavarasta on jo löytänyt paikkansa mutta sisustamisessa tarvitaan vielä hienosäätöä. Kaikki taulut eivät ole vielä seinillä ja lamputkin asensimme kattoon vasta eilen. Sain vihdoin pienen toimistonurkkauksen! Se on toistaiseksi vielä Emman huoneessa niin kauan, kun pinnasänky on meidän huoneessa.
Lisää kuvia valmistuneesta kodista luvassa myöhemmin.
Kaiken tämän säädön keskellä Emma päätti myös aloittaa konttaamisen ja pyrkii välillä tukea vasten seisomaan. Ihan hyvä, että hän aloitti sen täällä missä on huomattavasti enemmän tilaa liikkua.