Sormiruokaa
Olin lukenut paljon sormiruokailusta jo kauan ennen kiinteiden aloittamista ja rakastunut ideaan. Halusin antaa lapseni syödä itse heti kun se olisi mahdollista.
Puolivuotias Emma tarttui esineisiin ja vei ne samantien suuhunsa. Pienet asiat pysyivät nyrkissä hyvin, mutta syöminen oli melko kömpelöä. Ensimmäinen asia, mitä vauva söi itse, oli maissinaksu. Maustamaton, lisäaineeton, ei juuri minkään makuinen saati hajuinen suikero upposi kokonaan. Emma imeskeli naksua ja rakenteensa vuoksi se oikeastaan suli pitkin kuolaavan vauvan naamaa ja suuta. Hän siis ymmärsi syömisen idean.
Emma söi pääasiassa puuroja ja soseruokia. Syötimme ruoan hänelle mutta aina välillä täytimme lusikan ja annoimme Emman syödä lusikalla itse. Siitä syntyi pääasiassa sotkua, mutta hän selvästi tiesi, mihin ja miten päin lusikka täytyi suuhun laittaa. Välillä hän jopa vaati saada lusikan käteensä. Pikkuhiljaa enenevissä määrin annoimme hänelle välillä käteen hedelmä- tai kasvispaloja ruokailun yhteydessä. Alussa pelkkään hienoon soseeseen ja maitoon tottunut vauva yökkäilee helposti rakeisemman ruoan kanssa ja ensikertalaisina tietenkin säikähdimme, että nyt se tukehtuu. Muutaman kerran jälkeen osasimme jo rentoutua ja ymmärsimme, että oksennusrefleksin saaminen on luonnollista. Syömistä täytyy kuitenkin vahtia. Joskus lapsi onnistuu saamaan niin ison palan irti porkkanastaan, että vain pyörittelee sitä suussaan monta minuuttia posket pullollaan, mutta ei saa hienonnettua tai nielaistua sitä. Silloin on helpointa, kun ottaa ruoan pois suusta. Imeskellessä lapsi kuitenkin käsittääkseni saa paljon irti ruoasta, vaikkei se vatsaa täytäkään.
Tähän mennessä olen keittänyt ja höyrystänyt Emmalle porkkanasiivuja, kukkakaalin kukintoja, perunalohkoja ja kesäkurpitsaa. Avokadolohkot, tomaatit ja kurkkusiivut ovat menneet raakana. Puuroleipien leipominen on suunnitelmissa ja lähikaupassamme näytti olevan aika hyvännäköisiä pensasmustikoita.
On jotenkin niin kummallista ajatella, ettei enää kestä kauaa kun lapsemme voi syödä kokonaan samaa ruokaa kuin mekin. Periaatteessahan suurimmilta osin näin voi jo tehdä, maustamisessa ja hapanmaitotuotteissa vain täytyy olla tarkkana. Lapselle ei kannattaisi antaa suolaa eikä sokeria, ja kovin voimakkaasti maustetut ruoat eivät todennäköisesti maistu pienelle, sillä uudet, miedotkin maut ovat itsessään jo entiseen verrattuna voimakkaita. Aika harvat raaka-aineet ovat enää ”kiellettyjen listalla”. Hassua, vastahan tämä söi pelkkää maitoa.
Sormiruokaa on nyt annettu vaihtelevasti vajaan kahden kuukauden ajan ja Emma selvästi jo tietää, mitä ruoalle kuuluu tehdä. Silti iso osa ruoasta päätyy lattialle tai muussaantuu nyrkissä mössöksi ja sen jälkeen se levitellään pöytään. Lautasten sijaan pienet tarjottimet tai muoviset alustat ovat todella käteviä sormiruokailuun. Kannattaa myös omistaa rikkaimuri tai -harja vaikka toisinaan tuntuisi helpommalta vain imuroida koko koti syömisen jälkeen. Olin varautunut sotkuun ja yritän aina syömisen alkaessa kytkeä neuroosini pois päältä. Emma kuitenkin onnistuu päristelemään ja heittelemään seinille myös soseutetut ruoat.