Kesä, tilannekatsaus
Kuten joka ikinen vuosi, kesä kuluu aivan liian nopeasti. Tänä vuonna sai käyttää villasukkia vielä juhannukseen saakka, joten nyt vielä tuntuu kuin kesä olisi alussa vaikka takaraivossa tikittää ajatus siitä, että pian palataan arjen pariin. Paitsi että minä olen äiti, minulla ei ole lomaa ollutkaan. Arjella tarkoitan kuitenkin koulunpenkkiä. Ja sitä, että saisi todella olla ulkona auringossa koko päivän kelloon katsomatta.
Olemme yrittäneet nauttia lämmöstä olemalla paljon ulkona. Uuden kotimme pihassa on upea leikkipuisto hiekkalaatikoineen ja keinuineen. Välillä levitämme viltin nurmelle ja potkimme palloa ja Emma saa tutkia vihreää maata. Olemme olleet paljon mökillä ja kävimme pohjoisessakin tapaamassa sukulaisia. Jotkut heistä Emma näki vasta nyt ensimmäistä kertaa.
Lapsukainen täyttää pian yhdeksän kuukautta ja itsepäisen pässinpään luonne tuntuu vahvistuvan päivä päivältä. Hän konttaa jo todella nopeasti, nousee seisomaan ja ottaa askeleita sivusuunnassa tukea vasten. Asiaa tuntuu riittävän, suu käy jatkuvasti ja välillä sekaisten tavujen yhdistelmistä tulee oikeita sanoja. Tiedän, ettei lapsi vielä tiedä sanojen merkitystä, mutta olemme tähän mennessä kuulleet jo äitiä ja isiäkin. Vierastusta tai eroahdistusta on esiintynyt todella vähän. Melkein kaikki ruoka mitä tarjotaan, uppoaa vaikka nyt onkin ollut useamman päivän syömälakko. Sormiruoka menee suuhun mutta lusikalle tulee välittömästi jyrkkä ei.
Välillä kiukutellaan niin rankasti, että keinot ovat lopussa. Silloin, kun tarvitsisin käteni vapaaksi – kuten vaikka kokatessa hän haluaa olla sylissä, ja silloin kun pitäisi istua paikallaan kitlisti, esimerkiksi lentokoneessa, rimpuillaan ja vedetään koko keho lankuksi sivusuunnassa. Lasta on silloin mahdotonta käsitellä. Lentokoneessa matkustaminen sylilapsen kanssa oli muuten melko kivutonta. Menomatka sattui päiväuniaikaan jolloin nousussa Emma kiukutteli puhtaasti väsymystään. Yritimme nousun ja laskun aikana juottaa vettä tai maitoa lapselle, koska nieleminen auttaa jos korvat menevät lukkoon. Unien jälkeen kaikki sujui hyvin. Lentokoneesta oli kiva katsella maisema ja räpistellä pöydän lukitusta ja turvavyötä.
Saimme myös alkukesästä otettua perhepotretit Järvenpään Rantapuistossa, kiitos ihana Konsta Linkola. http://konstalinkola.com/#0
