Mikä päivärytmi?

Minulta on muutamaan otteeseen kysytty, että millainen meidän päivärytmi on. Mitä tuohon voi vastata? 

Emma täyttää ensi viikolla puoli vuotta. Puoli vuotta on murto-osa ihmiselämästä, mutta vauvalle ensimmäiset kuusi kuukautta (tai ensimmäinen vuosi) ovat uskomattoman kehittymisen ja kasvun aikaa. Aivan alussa ihminen ei osaa mitään. Hän makaa paikallaan, ei tiedosta itseään, näkee hädintuskin puolen metrin päähän ja syö muutaman teelusikallisen verran ruokaa. Kun vertaan omaa puolivuotiasta tytärtäni siihen ensimmäisten päivien rääpäleeseen, kehitys on uskomatonta. 

Pikkuvauvat nukkuvat suurimman osan ajasta eikä heillä ole juuri käsitystä yöstä ja päivästä. Joulukuun tienoilla, Emman ollessa muutaman kuukauden ikäinen hän päätti kääntää päivärytminsä hetkeksi aivan päälaelleen. Viikko viikolta syntymänsä jälkeen vauva alkaa viettää pidempiä aikoja hereillä, ja talvella meidän vauvamme päätti, että se pidennetty hereilläoloaika vietetään yöllä, tarkemmin sanottuna puolenyön ja kello kolmen välillä. En tiedä johtuiko se siitä, että aamut olivat niin pimeitä ja hän heräsi uuteen päivään vasta keskipäivällä, mutta vaikka kuinka yritimme saada häntä nukahtamaan illalla ja valvomaan päivällä, emme onnistuneet. Väsyneenä pieni vauva nukahtaa oikeastaan mihin tahansa. Kun niska on aina tuettuna, se ei ole mahdotontakaan. Joskus ottaessani vauvan syliin, hän saattoi nukahtaa muutamissa sekunneissa. 

Onneksi tämä yökukkumisen vaihe kesti vain muutaman viikon ja kun päivä alkoi pidentyä, aloimme herätä aikaisemmin. Nukahtamis- ja heräämisrytmi ovat muokkautuneet puoliksi itsestään nykyiseen tilaansa – mikä on meille juuri sopiva.

Ystäväni, joilla on vauvan lisäksi vanhempia lapsia, ovat huomattavasti minua tarkempia päivärytminsä ylläpidosta ja se on varmasti välttämätöntä. Kun on vain yksi lapsi, säännöllisen epäsäännöllinen rytmi on helppo ja olemme pyrkineet etenemään ja toimimaan lapsentahtisesti. Vuorokaudessa on kuitenkin tietty kaava, joka toteutuu suurinpiirtein päivittäin. Imetys on tapahtunut aina silloin, kun vauva on vaikuttanut nälkäiseltä, mutta nyt kiinteää ruokaa aletaan tarjota ja useasti päivässä, mikä todennäköisesti luo jotain kaavaa myös imetykseen. Ensin maito, sitten kiinteät, sillä aion jatkaa imetystä vielä toiset puoli vuotta. Jos imetystä haluaisi vähentää, suositellaan, että annetaan ensin kiinteä ja sitten vasta maito.

Emma alkoi saada noin 1,5 kuukautta sitten soseruokia makuannoksina ja vielä silloin ei ollut kovin tarkkaa merkitystä, mihin kellonaikaan ruokaa maistellaan, sillä ravinto tuli edelleen imetyksestä. Valitsin aina aamupäivän, koska silloin Emma oli yleensä virkeä ja vastaanottavainen. 

Uusiin ruokiin totuteltiin useita viikkoja, aina maku kerrallaan. Bataatti, porkkana, peruna, mustikka, päärynä, omena. Mikään ei tuntunut tökkivän. Valmistin kasvissoseita pakkaseen, minigrip-pusseihin muutaman ruokalusikallisen kokoisissa annoksissa. Nyt puolivuotiaana ruokavalion pitäisi olla jo melko monipuolinen ja mukaan voisi ottaa lihaa ja kalaakin. Heti, kun syöttötuolissa istuminen onnistuu kunnolla, Emma alkaa syödä itse sormiruokaa. Tähän mennessä olemme kokeilleet vasta kurkkua ja maissinaksuja, ja tyttö näyttää ymmärtäneen hyvin, mistä itse syömisessä on kyse. 

Viimeiset pari viikkoa Emma on herännyt illalla melko nopeasti nukahtamisen jälkeen syömään, joten kokeilin muutamana iltana Onnin riisivelliä iltapalaksi, josko se pitäisi nälkää pidempään. Ja pitihän se. Päätimme aloittaa iltapuurot. Näistäkin suosituksista on sata eri versiota.Yhden lähteen mukaan viljapuuro olisi paras ensimmäinen ruoka, toisen lähteen mukaan se olisi peruna. Kolmas lähde sanoo, että kotimaiset viljat velleissä ja puuroissa kannattaisi aloittaa vasta 7-8 kuukauden ikäisenä ja aloittaa mieluummin maissilla tai riisillä. Lopetin googlettelun ja päätin mennä oman pääni mukaan katsoen, mikä tuntuu sopivan omalle lapselleni parhaiten. Ostin Muksun riisipuuroa, koska riisivelli ei ollut tuottanut ongelmia. Tein illalla annoksen joka yllätyksekseni upposi vauvalle ilman mitään ongelmia. Ja jälleen alkuyö nukuttiin paremmin kuin ennen. 

 

 

Joten millainen siis on päivärytmi? 

Emma saa aamumaidon vielä puoliunessa ehkä kuuden maissa. Noin tuntia myöhemmin hän herää ja alkaa höpöttää, silitellä ja potkia herättäen minutkin. Aamupesun jälkeen laitan hänet yleensä leikkimatolle yksikseen saadakseni keitettyä kahvia. Leikimme, juttelemme ja tutkimme paikkoja kunnes melko pian Emma alkaa olla kärttyinen. Se tarkoittaa nälkää ja ensimmäisiä päikkäreitä. Esimerkiksi tänä aamuna heräsimme ennen seitsemää, ja ennen yhdeksää oli jo ensimmäisten unien vuoro. Aamut ovat aina melko samanlaisia.

Pyrimme syömään lounassoseen 11-12 välillä. Toisina päivinä on sovittua menoa, toisina ei mitään. Joskus siivotaan, joskus käydään kaupassa, joskus meille tulee vieraita. En pyri sopimaan menoja ajatellen, että esimerkiksi olisimme liikkeellä vaunujen kanssa juuri sopivasti Emman päiväuniaikaan. Näin lyhyessä ajassa rytmi on muokkautunut suhteessa useaan kertaan, että tulisin hulluksi jos miettisin aina, milloin Emma ehkä nukkuu. 

Ennen oli selvää, että kun vaunut lähtivät liikkeelle, vauva nukahti minuutissa. Nykyään voin yrittää tähdätä vaunulenkin päiväuniaikaan, mutta on ihan mahdollista, että ympäristöään tutkiva puolivuotias ei maltakaan nukahtaa. Joskus taas vaunujen keinutus on ylivoimainen ja kaikkia luonnonlakeja vastaan juuri päiväuniltaan herännyt lapsi alkaakin torkkua. Pääsääntönä tässä on, että iltapäivällä nukutaan toiset unet, mahdollisesti yhdet pidemmät tai sitten muutamat pätkäunet – riippuu täysin siitä mitä olemme milloinkin tekemässä. 

Päivällissose syödään 5-6 aikoihin, sitä ennen Emma saa halutessaan maitoa. Välillä virkeää lasta on mahdotonta saada keskittymään imetykseen, kun ympäristö kiinnostaa enemmän. Silloin on usein helpoin siirtää syömistä myöhempään, kun nälkä ei kerran ole niin kova, ettei ehtisi pyöritellä päätään. 

Iltapuurorutiini on otettu käyttöön ihan vasta, mutta pyrimme antamaan sen seitsemän ja kahdeksan välillä illalla, sillä on on suhteellisen varmaa, että yhdeksältä Emma on jo yöunilla. Välillä hän saattaa nukahtaa aiemminkin, tai jo kerran nukahdettuaan herätä uudelleen hetkeksi kun yritämme siirtää häntä omaan sänkyyn jos hän vaikka ehtii nukahtaa syliin. Ensimmäisen unipätkän hän nukkuu nykyään omassa sängyssä, mutta herättyään syömään otan hänet nukkumaan viereeni. 

Emme koe tätä lapsen tahdissa menemistä mitenkään raskaaksi meille. Tilanne olisi mahdollisesti toinen, jos lapsia olisi useampi. Emma vaikuttaa todella tyytyväiseltä, eikä itkeskele juurikaan turhasta. On oikeastaan varmaa, että jos hän kiukuttelee, on kyse väsymyksestä ja aika pian känkkäränkän jälkeen tulee uni.