Jokaiselle, joka on tulossa äidiksi, on varmasti vaikeuksia pysyä poissa kaupoista hypistelemästä niitä käsittämättömän pieniä vaatteita, johon pian saa oman nyyttinsä kääriä. Minäkin vietin tuntikaupalla aikaa eri liikkeiden nettisivuilla selaillen ihania vaatteita ja tehden listaa siitä, mitä kaikkea meidän täytyisi hankkia ennen vauvan tuloa. Tarvikkeiden lista on melko pitkä, mutta todellisuudessa useat niistä tavaroista eivät ole elintärkeitä vauvalle, vaan tekevät ainoastaan vanhemman elämästä hieman helpompaa. Nämä ovat siis pelkkiä järkivalintoja. Odottavana äitinä ostosten tekeminen tuntuu silti olevan useimmiten tunnepuuhaa. Meidän parvekkeellemme oli ennen Emman syntymää parkkeerattu odottamaan yhdistelmävaunut, joita olin koetestannut muutaman kerran. Voin vannoa, että niiden työntelemiseen ei liittynyt kovinkaan montaa järkiajatusta, kuten ”Ovatpa nämä kevyet, näillä pääsee helposti bussiin” tai ”Kangas vaikuttaa kestävältä”, vaan suurimmaksi osaksi kuvittelin pienen tuhisijan nukkumaan vaunukoppaan, kun ylpeät vanhemmat tekisivät yhdessä iltapäiväkävelyä.
Eräs ystäväni heitti ilmoille raa’alta kuulostavan summan 10 000e. Hän sanoi, että tuollainen summa rahaa menee vauvaan ensimmäisenä vuonna. Aivan varmasti tuollaisen summan saa kulumaan, jos sellainen on kulutettavana, mutta on täysin absurdia ajatella, ettei lasta voisi hankkia ennen kuin tuollaiset rahat on kasassa. Todennäköisesti tuon summan on keksinyt joku, joka on hankkinut kaiken ja vähän enemmänkin uutena ja hintaan katsomatta. Todellisuudessa vauva ei tarvitse materiaalia eikä varsinkaan luksusta, kunhan hän saa paljon rakkautta, läheisyyttä ja tietenkin sitä että fyysistä tarpeista pidetään huolta. Jos vauva saisi valita, nukkuuko hän päiväunensa Ferrarissa vai äidin sylissä, vastaus lienee ilmeinen.
Vaunut ovat yksi kalleimmista hankinnoista ja toisaalta nekään eivät ole välttämättömät. Vauva ei osaa kaivata vaunupäiväunia ja vauvan kuljettamiseen on toisenlaisiakin vaihtoehtoja, kuten kantoliinat ja -reput. Suurin osa vanhemmista kuitenkin haluaa hankkia vaunut, koska ne ovat huomattavasti käytännöllisemmät pidemmillä reissuilla.
Vaunujen hinnat vaihtelevat muutamista sadoista jopa muutamiin tuhansiin euroihin. Vaihtoehtoja on loputtomasti ja vertailemalla löytyy itselle paras vaihtoehto. Toisille ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin toisille, se riippuu täysin käytöstä. On kuitenkin myös hyvä sekä rahansäästön että ekologisuuden kannalta tarkistaa aina, saisiko niitä unelmavankkureita mahdollisesti käytettynä. Ne eivät missään nimessä vanhene muutamassa vuodessa.
Vauva tarvitsee tietenkin myös paljon vaatteita ja niiden valinta on ollut minulle täysin tunneperäistä toimintaa. Vaatteiden käyttöaika on lyhyt, joten niitä ei kannata haalia liikaa. Tätä silmälläpitäen on hyvä muistaa myös se, että kirpputorit ovat täynnä kelvollista ja hyvää käytettyä tavaraa vaatteista leluihin. Itse olen kolunnut suuren osan Helsingin kirpputoreista ja yksikään ei ole tuottanut pettymystä. Kesällä myös alennusmyyntien aikana vaatekaupoista tarttui mukaan iso kasa vaatteita. Unohtamatta tietenkään upeaa Suomen valtiota, joka lahjoittaa varmasti muutaman satasen arvoisen äitiyspakkauksen jokaiselle tulevalle muksulle. Siinä on iso kasa laadukkaita vaatteita, joskin niistä kaikki olivat aluksi Emmalle liian isoja – varsinkin kun vastasyntynyt vauva on usein niin kippuralla kädet ja jalat vasten torsoa, että kaikissa vaatteissa sekä hihat että lahkeet roikkuvat tyhjinä.
Alkuraskaudessa, kun vauvan sukupuoli ei ole vielä selvillä, voi olla monille tuleville äideille turhauttavaa kun haluaisi jo tehdä niitä ensimmäisiä ostoksia. Vaikka meille oli melko varmasti kerrottu vauvan sukupuoli, olin silti yrittänyt pysyä melko neutraaleissa väreissä vaatteiden suhteen, koska veikkaus ei ole koskaan sataprosenttisen varma. Onhan näitä tragikoomisia tarinoita siitä, kuinka koko repertuaari lastenhuoneen seinien väristä vaatekaapin sisältöön on jouduttu vaihtamaan.
Vauva-arkea helpottamaan on olemassa paljon erilaista käyttötavaraa harsoista kosteuspyyhkeisiin, erilaisiin kesto- ja kertakäyttövaippoihin ja muuhun sälään, mitä meillekin ehti ennen Emman syntymää kertyä kaappeihin jo aika paljon. Kun on kyse hyvinvoinnista ja hygieniasta, ei tietenkään kannata kitsastella. Siltikin kaikista paras vauvan puhtaanapitoon tarvittava elementti on puhdas vesi.
Jouduimme hankkimaan myös turvakaukalon, koska tiedämme liikkuvamme autolla viikoittain ja ilman istuinta vauvaa ei voi ottaa autoon. Niitä löytyy rajattomasti erilaisia ja käytetty ajaa täsmälleen saman asian kuin uusikin. Hintaero käytetyissä ja uusissa on valtava, vertaillessani huomasin, että uusi maksaa helposti viisi kertaa enemmän.
Ja sitten niitä leluja. Jaakon vanhemmat ovat onnistuneet säästämään valtavasti leluja, joilla kasari-ysärillä on leikitty. Näin aluksi toimme sieltä mukanamme ainoastaan pehmoleluja, ettei nurkat täyty heti. Ostimme myös hiljattain leikkimatto/leikkikaari -härpäkkeen, jonka tarkoitus olisi olla mahdollisimman stimuloiva ”lelu” pienelle vauvalle. Ostin myös tänään Ikea-reissullani vanhat kunnon Majakka-tornin ja helmitaulun.
Meillä oli myös ennen Emman tuloa valmiina pinnasänky. Aika pian kuitenkin huomasimme, että perhepeti on meille oikea nukkumamuoto, joten pinnasängyssä yöt aletaan viettää kun yösyönnit vähenevät. Aluksi yritimme sitä, että vauva nukahtaisi illalla omaan sänkyynsä ja ensimmäisen yösyönnin jälkeen jäisi nukkumaan meidän kanssa. Alussa se toimi, mutta nukahtamiseen Emma tarvitsi syliä. Tuudittelun ja kanniskelun jälkeen laskimme hänet varovasti sänkyynsä ja usein senkin jälkeen hän heräsi vielä monta kertaa ja sama toistui. Annoimme siis periksi.
Emme onneksemme ehtineet haalia nurkkiin pyörimään mitään, mikä jäisi käyttämättömäksi. Alussa epäilimme, että sitteri saattaisi olla yksi niistä kuuluisista turhakkeista, mutta nyt Emman ollessa 2,5 kuukauden ikäinen, se on hänen oma valtaistuimensa.
Tavaraa saa paljon myös ystäviltä ja sukulaisilta, varsinkin jos lähipiirissä sattuu olemaan pieniä lapsia. Me olemme saaneet ja ostaneet paljon hyvää käytettyä tavaraa vaatteista höyrysteriloitsijaan sekä kantorepusta pehmoleluihin. Ja tietenkin vauvan synnyttyä vierailijat toivat tullessaan lahjoja. Olen näistä kaikista ihanista tavaroista ja ennen kaikkea näistä ihanista ihmisistä äärimmäisen onnellinen. Ottaessani tätä blogipostausta varten muutamia valokuvia aloin melkein kyynelehtiä ajatellessani heitä, yllätys-babyshowereita ja ihania muistamisia joita olemme saaneet. Emman kummit (kaikki 5!) ovat meidän molempien rakkaita ystäviä ja Emma on maailman onnekkain pikkuneiti saadessaan kasvaa heidän kaltaisten ihmisten kanssa. Ja minä olen maailman onnekkain äiti kaikista ystävistäni ja heidän tuestaan.
Tuo ihana pieni Rolling Stones -paita tuli postissa ihanalta ystävältä, joka on vaihdossa Glasgowssa. Ja asiaankuuluvat Converset Emma sai kummitädiltään babyshowereissa.
Pölö-pöllö roikkuu Emman pinnasängyn yllä ja Emma rakastaa tuijotella sitä aina kun hänet laskee pinnasänkyyn. Emman toinen kummitäti antoi sen joululahjaksi, ihanasti ajatellen sitä kuinka olimme toivoneet ettei tänä vuonna jouluksi sitä tavaravuorta: mieluiten ei mitään, maksimissaan jotain pientä ja sitäkin mieluummin lahjoittaa rahaa Lastensairaalalle. Tämä oli siis ihana käsintehty ”jotain pientä”, joka on Emmalle todella rakas.
Postiluukustamme on kilahdellut valtava määrä myös lahjojen lisäksi onnittelukortteja tytön syntymästä. Tämä ihana grafiikkakortti on suosikkini. Hankin tähän juuri tänään kehykset ja se tulee kulkemaan Emman mukana vielä pitkään. Kaikki muutkin kortit ovat tietenkin tallessa, eihän sellaisia raaski hävittää. Omista ”Onnea ylioppilas” -korteistani ei kyllä ole tietoakaan. (Sori…)
Olen hieman kauhuissani ajatuksesta, kun Emma alkaa levittyäytyä tavaroidensa kanssa ympäri asuntoa ja itse saan kävellä perässä siivoamassa. Mietin tätä jo raskausaikana. Olen ollut aina jokseenkin siisteysfriikki, välillä minusta tuntuu ettei pääni toimi ollenkaan jos ympärillä on sotkuista. Emman syntymän jälkeen olen huomannut, että olen antanut itselleni enemmän armoa tässä asiassa, vaikka välillä tietyn pisteen jälkeen ahdistun. Pienessä asunnossa vähäinenkin sotku korostuu, joten raivosiivoukset vauvan päiväunien aikana on yleensä aika nopeasti hoidettu. Olen alkanut tuntea oloni kuitenkin jännällä tavalla kotoisaksi vaikka kaikki ei ole aina paikallaan ja vauvan tavaroita on siellä täällä. Se kertoo siitä että täällä eletään, minulla on nyt niin paljon tärkeämpää tekemistä kuin hinkata hammasharjalla jokaista tahraa.
Joskus tilanne tietenkin kulminoituu siihen, että kaikki millä ei ole pysyvää paikkaa asunnossa, kasautuvat yhteen nurkkaan.
Vauvan mukana tavaramäärä lisääntyi meillä ikään kuin varkain, mutta oma ennakkoahdistkseni siitä oli ainakin turhaa.
