Lunta! Tätä varmaan hehkutetaan jokaisessa mahdollisessa mediassa, mutta minä ainakin olen innoissani. En ole todellakaan mikään talvi-ihminen, mutta joka vuosi se tulee. Se, mikä tähän päähän osuu ja uppoaa lumessa on ehdottomasti sen mukana tuleva valo. Musta ja märkä asfaltti yhdistettynä melkein kokoaikaiseen pimeyteen saa minut väsyneemmäksi, mutta valkoinen maa saa aikaan illuusion valosta.
Olimme koko viikonlopun Järvenpäässä Jaakon vanhempien luona ja sinne talvi tuli oikeastaan lauantain aikana. Tänään aamupäivällä paketoimme Emman toppapussiin sekä makuupussiin vaunun uumeniin ja teimme puolen tunnin kävelymatkan Järvenpään juna-asemalle. Pakkasta oli -9, joka taitaa jonkin suosituksen mukaan olla siinä rajamailla, saako vauvan kanssa enää mennä ulos. Emma kuitenkin nukkui koko matkan tyytyväisenä kääreissään.
Ilahduin, kun Helsingissäkin maa oli vielä valkoinen, vaikka joillain alueilla lumi alkoi likaantua ja muuttua harmaaksi. Junamatkalla valkoisia peltoja katsellessa olo oli melkein jouluinen. Ehkä se tuli nyt viiveellä lumen myötä, sillä koko jouluna en saanut kertaakaan kiinni pienimmästäkään joulufiiliksestä.
Kotona Jaakko kokkasi meille spagetti bolognesea (eli swagetti yolognesea), söimme tunnelmallisesti hämärässä kynttilänvalossa, taustalla soi uusi tuttavuus Nightmares on wax, Emman keinuessa sitterissään. Aiemmin tämä yhtälö oli miltei mahdoton, sillä vauva tarvitsi minua aina juuri sillä sekunnilla, kun olin saanut ruoan lautaselleni. Jossain vaiheessa olin melkein varma, että hän teki sen tahallaan! Vaikka Emma edelleen on melkoinen sylivauva, hän on alkanut myös viihtyä pieniä aikoja itsekseen, kunhan ympärillä on tarpeeksi virikkeitä, värikästä katseltavaa ja kuunneltavaa. Aiemmin oli melkein sanomatta selvää, että ruokani ehti jäähtyä ennen kuin olin koskenutkaan siihen. Nyt tällaiset pienet hetket ovat meillekin mahdollisia.
Täydellinen sunnuntaipäivä, joka vietetään loppuun tekemättä mitään ylimääräistä, luvan kanssa.
Kuten jo aiemmin kerroin, asuimme Emman isän, Jaakon kanssa raskauden alkaessa eri kaupungeissa. Minä opiskelin ja asuin Helsingissä yhdessä parhaan ystäväni Heidin kanssa, Jaakko oli muuttanut opiskelujensa perässä Lahteen. Näimme kuitenkin useita kertoja viikossa, koska Jaakolla oli täällä paljon musiikkiprojekteja jotka sitä vaativat. (Niistä lisää myöhemmin!)
Positiivisen raskaustestin jälkeen suunnitelmia oli muutettava. Kaikista helpoin ratkaisu meille oli se, että Jaakko muuttaisi luokseni ja tämä ehdotus tuli alunperin Heidin suusta. Olen tästä hänelle todella kiitollinen, sillä Helsingistä asunnon etsiminen (Lahti ei ollut minulle vaihtoehto) ja maha pystyssä muuttaminen olisi aiheuttanut käsittämättömän määrän lisästressiä, kun taas Jaakon tavaroiden kuskaaminen tänne oli suunnaton helpotus. Ja asunto on riittävän kokoinen meille kolmelle, näin aluksi kun Emma ei vielä tarvitse omaa huonetta.
Toukokuussa, kun lukukausi oli Lahden Ammattikorkeassa ohi ajoimme Lahteen ja yhdellä kuormalla saimme kaiken turvallisesti perille meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Se päivä oli merkillinen myös siksi, että aamulla olimme käyneet Naistenklinikalla rakenneultrassa ja saaneet tietää odottavamme tyttöä. Siitäkin luvassa lisää myöhemmin.
Vauvan tulo vaatii aina uudelleenorganisointia, joten meidänkin piti luopua tavarasta ja hankkia tilalle uutta. Olemme sinänsä aikamoisia minimalisteja, mutta kyllä nyt kun katson ympärilleni, huomaan ettei tänne enää paljoa lisää mahtuisi ilman, että kotimme alkaisi muistuttaa varastoa.
Jaakon mukana ei tullut kuin kasa tauluja, kasa soittimia, kasa vaatteita ja tuplaukset melkein kaikkiin astioihin ja keittiötarvikkeisiin. Huonekalut, jotka minulla oli olemassa ennestään sopivat tänne ja olivat molemmille mieleen. Tarvitsimme lisää säilytystilaa ja yhteisen isomman sängyn. Ja tietenkin ne kaikki vauvan tavarat. Vauvan vaatteet eivät vie sinänsä paljoa tilaa, mutta jos innostuu ostoksissaan niin kuin minä, saattaa ostaa isommatkin koot kerralla.
Tarvitsimme siis paikan vauvan vaatteille. Samaan aikaan äitini oli muuttamassa pienempään asuntoon, joten häneltä jäi ylimääräiseksi koivu-piironki. Netin second hand myyntipisteistä kuten huuto.net:iä ja Toria kannattaa hyödyntää kaikkia isompia hankintoja tehdessä, siinä säästää rahaa ja ympäristöä sekä tekee palveluksen jollekin jolla tavara on vain tilanviejänä. Minä ainakin yllätyin, kuinka hyvää tavaraa edullisesti sieltä onnistuikaan löytämään pesänrakennusviettipäissäni. Sänky sekä meille, että vauvalle löytyi Ikeasta (missä muuten joka toinen vastaantulija näyttäisi olevan raskaana, kumma kyllä?)
Minua ainakin odotusaikana puri todella puuhakärpänen ja se kuuluisa pesänrakennusvietti vei mennessään. Esimerkkinä mainittakoon ”tapaus ruuvi”: meillä oli makuuhuoneessa lattiapeili. Eräänä yönä makasin sängyssä ja mietin, että se olisi paljon parempi eteisessä kiinnitettynä seinään. Tuumasta toimeen tietenkin, ruuveja etsimään. Eihän niitä löydy koko asunnosta vaikka olin kirjaimellisesti kääntänyt kaikki laatikot ympäri. Peili oli seinälle kuitenkin saatava ja sillä samalla sekunnilla, joten eikun ruuvaamaan vaatekaapista ”ylimääräisiä” ruuveja irti. Heittomerkeissä siksi, että näin jälkeenpäin ajateltuna, kai niilläkin jokin merkitys sen kaapin kasassapitämisessä oli. Joka tapauksessa, peili pääsi seinälle, mamma oli tyytyväinen ja ainakin tähän päivään saakka vaatekaapit ovat pysyneet yhtenä kappaleena.
Meillä on ainoastaan kahden hengen ruokapöytä. Sanoisin, että tämä johtuu tilanpuutteesta, mutta tilanpuute toisaalta johtuu siitä, että meillä on maailman kaikkeuden suurin sohva. Olohuone on muutenkin tämän kodin sydän, se missä kaikki tapahtuu. Olohuoneessa on televisio, kotiteatteri ja meille rakkaita tauluja ja kuvia. Myös Emman oma valtaistuin, sitteri eli ”keukku” on keskellä lattiaa. Ja tietenkin se ruokapöytä, vaikka usein sukellamme iltaisin sohvaan mutustelemaan.
”Love.”
Rakastan tehdä ruokaa, vaikka meidän pieni keittiö ei ehkä siihen motivoikaan. Kun joskus lähitulevaisuudessa alamme etsiä uutta asuntoa, haluaisin suuremman keittiön. Nyt meillä on siis pieni keittokomero-nurkkaus (en tiedä, mikä on tälle arkkitehtuurisesti oikea ilmaus) mikä kyllä näihin tarpeisiin riittää. Toisaalta se on kyllä todella sympaattinen.
Meidän kodissa myös, varsinkin näin pimeänä aikana palaa paljon kynttilöitä ja soi melkein koko ajan musiikki – se on meille molemmille tärkeä osa elämää, Jaakolle myös ammatti. Emmakin selvästi nauttii hyvästä musiikista eikä hänen uniaan häiritse tippaakaan se, että isi aina välillä soittaa selloa muutaman metrin päässä. Tämän vuoksi kunnolliset äänentoistolaitteet ja Spotify ovat ehdottomat tässä kodissa, siitä on muodostunut ikään kuin osa sisustusta. Usein syvässä hiljaisuudessa mietin, että jotain puuttuu.
Ei toisaalta vaatinut paljoa ponnisteluita, että saimme tämän kahden itsenäisen ihmisen fuusion onnistumaan. Vaikka asuntomme käy lähiaikoina ahtaaksi, niin silti viihdyn täällä, sillä tämä tuntuu kodilta juuri siksi, että olemme suunnitelleet kaiken meitä kahta sekä Emmaa ajatellen. Täällä on kodin, vauvan ja omenakynttilöiden tuoksu. Tämä ja tulevakin koti tulee varmasti näkymään usein blogissani ja tulen esittelemään sitä tarkemminkin.
LHQ:n mahtavan biisin saattelemana hyvää viikonloppua kaikille, tämä perhe suuntaa Järvenpäähän mummolaan ja heittää jalat seinälle.
