Helsingissä käväisi pieni kesä keskellä toukokuuta. Toisinsanoen muutaman päivän ajan oli kuuma. Joka paikassa, sisällä ja ulkona oli tukalaa. Emma hengaili kotona pelkässä vaipassa, ikkunat ja ovet olivat auki ja ilma tuntui silti seisovan.

Ulkona varjossa oli kuitenkin mukavaa ja Emman kanssa ulos lähteminen oli mitä ihaninta! Ei sitä ainaista pukemisraivoamista, johon jo talven aikana ehti tottua. Nyt kun Emma istuu jo rattaissa, ei reissullakaan tule juuri ollenkaan kiukuteltua, kaikki ympärillä on niin ihmeellistä. Ainoa, mikä on tuonut haasteita ulkoiluun on se, että tämä pikkuvekara onnistuu aina repimään sekä hatun että aurinkolasit päästänsä – ja aurinkoisella kelillä nämä molemmat olisivat erittäin tärkeitä olla. 

Viikonloppuna oli maailma kylässä festarit, missä kiertelimme, katsoimme pienen valokuvanäyttelyn ja istuskelimme Kaisaniemen puistossa. Söimme Jaakon kanssa persialaista ruokaa ja Emma mutusti banaania. Oli ihanaa levittää lakana nurmikolle ja laskea lapsi temmeltämään maahan. On varmasti uskomaton tunne pienelle ihmiselle tunnustella nurmikkoa ensimmäistä kertaa ja ihmetellä, mitä se on.

Näiden muutaman hellepäivän aikana totesin, että Emman kesävaatevarasto on olematon ja maanantaina suuntasimme ostoksille. Lyhythihaisten ja hihattomien bodyjen, haaremihousujen ja shortsien lisäksi mukaan tarttui suloinen jumpsuit -asu, jota katsellessani jouduin nielemään palaa kurkussa. Koko 74. Otin toiseen käteen samanlaisen asun koossa 50 ja vertasin niitä keskenään. Alan pikkuhiljaa hyväksyä, ettei minulla enää ole pikkuvauvaa. Tämä yksilö melkein konttaa, nousee istumaan, ryömii ja ottaa muutamia karhukävelyaskelia, syö kiinteää ruokaa omin käsin ja siellä suussakin on jo kaksi hammasta. Katsoessani sitä hurjaa eroa niiden kahden vaatteen välillä, lokakuun ja toukokuun välillä, olen todella onnellinen siitä, että olen saanut olla Emman kanssa pääasiassa kotona ja nähdä hänen kasvavan. 

Ja sitten sama kuvina.

Yritetään kontata. Yleensä kahden askeleen jälkeen lapsi muksahtaa naamalleen. Mutta yrittää silti koko ajan uudellen.

Istumaan nouseminen tapahtui todella yllättäen. Aina vaunuissa ja sitterissä Emma pyrki istuma-asentoon ja syöttötuolissa hän oli jo välillä istunut lyhyitä aikoja. Eräänä päivänä istuin sohvalla Emma sylissäni ja tajusin, ettei hän ole nojannut minuun ollenkaan. Päätin kokeilla ja laitoin lapsen lattialle ja tadaa! Vähän huojui mutta korjasi asennon aina välittömästi itse. Hän oli selvästi hiukan ihmeissään mutta myös todella innoissaan uudesta asennosta jossa lelujensa keskellä sai olla. Samana päivänä myöhemmin olin jättänyt Emman vatsalleen lattialle, missä hän tietenkin heti alkaa ponkea itseään kontalleen. Käänsin selkäni ehkä kymmeneksi sekunniksi ja sillä aikaa hän oli noussut istumaan itse. Jouduin hetken miettimään, että laitoinko minä hänet siihen vai oliko tosiaan niin, että jälleen uusi taito on opittu.

Emma sai Brion Grow syöttötuolin muutama viikko sitten. Aivan loistava kapistus!

Minkähän ihmeen vuoksi vauvoille ei tehdä tyylikkäitä aurinkolaseja? Julbot ovat todella käytännölliset ja takana olevan remminsä vuoksi pysyvät varmasti hyvin päässä (muilla paitsi Emmalla, joka hetken asiaa tutkittuaan hiffasi miten rillit saa revittyä irti) mutta silti… ovathan nuo vähän hassun näköiset.

Puistoilemassa ja festaroimassa.