Mutsiblogi – ei helvetti

Olen usein miettinyt blogin perustamista, kuten varmaan monet muutkin ikäiseni. Kai tää on joku sukupolvikokemus tämäkin. Muo hävettää ja innostaa samaan aikaan ajatus tästä mutsiblogista. Alanko jakamaan täällä jotain vauvan munakasreseptejä vai tilityksiä vauvaelämästä italiassa? Jäänee nähtäväksi. Molemmat varmaan kyllä toteutuvat. Mietin myös, että miten tästä blogista ei tulisi puuduttavan tylsää. Jos välillä sohaisen joten vauvakuplan pyhyyttä niin anteeksi jo etukäteen. (Kuvassa herättämässä paheksuntaa ja rikkomassa äitielämän pyhyyksiä kesällä 2018. Bugaboo-kahvitelineestä löytyy Kukko-olut.)

Mussen synnyttyä tiesimme, että tammikuun 2019 alussa muutamme kaikki Roomaan, kun äidin työt siellä jatkuvat. Tästä seuraa minulle, Mussen mutsille, elämän vaihe, jossa kavereita näkee vähemmän kuin Helsingissä ja elän jotain ihan uutta elämää monella tapaa. Olen pienen lapsen vanhempi, vieraassa kaupungissa, ilman ystäviä ja sukulaisia sekä pääsen kokemaan varmasti kaikkea uutta kivaa. Lisäksi töitä teen vähemmän vanhempainvapaalla, joten blogin rustailulle voisi olla aikaakin.

Pitäisi varmaan brändätä tää blogi jotenkin paremmin. Innostun helposti milloin mistäkin, mutta innostus ei välttämättä kanna kovin pitkään. Katsotaan kauan tätäkään jaksan. Tavoitteeni on yksi blogiteksti viikottain tammikuusta toukokuuhun 2019. Tämän jälkeen voi miettiä, että haluaako jatkaa vai ei. Tällaisia tilitän omaa elämääni lapsen kanssa blogeja on jo riittämiin, mutta ehkä edes sukulaiset Suomessa säälistä joskus tätä lukevat tai sitten tää jää bittiavaruuteen Mussen löydettäväksi isompana. Toivotaan, että näistä rustailusta välittyisi Musselle fiilis, että hän on ollut rakkaudella kasvatettu.