Villiä arkiruokaa koko perheelle
Yhteistyössä: Helsinki Wildfoods
Ystäväni Helsinki Wildfoodsista kysyi minulta syksyllä haluaisinko kokeilla, kuinka heidän tuotteensa soveltuvat lapsiperheen arkeen. Tähän minun oli todella helppo vastata myöntävästi, sillä meiltä kotoa löytyi jo merkin nokkoskristallisuola. Olin myös aikaisemmin maistanut heidän nokkosrouhettansa, joten nyt olikin mahtavaa saada sitä kokeiluun koko perheen ruokia varten. Myös marjarouheet kiinnostivat minua paljon.
Naperon täytettyä vuoden uskalsin alkaa huoletta lisäilemään hänenkin ruokaansa esimerkiksi nokkosta, joka pinaatin tai punajuuren tavoin sisältää nitraattia. Nitraatti taas voi haitata hapen kuljetusta elimistöön, joten virallisissa suosituksissa ns. nitraatinkerääjiä tulisi välttää alle 1-vuotiaiden ravitsemuksessa.* Vuoden rajapyykki olikin hyvä vaihe ottaa Helsinki Wildfoodsin tuotteita meille testaukseen, ja näin laajentaa naperon makumaailmaa taas hiukan lisää.
Olin aikaisemmin kuullut, että nokkosrouhetta voi käyttää pinaatin tavoin. Ensimmäisenä halusinkin kokeilla, kuinka Pipsa Hurmerinnan ”Pipsan keittokirja pienille ihmisille” -reseptejä voisi soveltaa nokkosen kanssa. Tuo keittokirja on ollut meillä kovassa käytössä, ja sen ohjeista on löytynyt monta naperon suosikkiruokaa. Kirjasta päätin kokeilla valmistaa pinaatti-riisipaistoksesta nokkosversion, sekä pesto-ohjeesta korvasin basilikan nokkosella.
Aikuisten nokkos-riisipaistos (lisätty suolaa ja reippaammalla kädellä juustoa) hävisi keittiömme pöydältä alle puolessa tunnissa ja sai osakseen paljon kiitosta. Myös meidän pienimmäinen testaaja näytti hyväksyvän uuden maun, mutta hieman hitammin lämmiten. Aluksi nimittäin paistoksen erilainen koostumus ja todennäköisesti myös maut aiheuttivat jonkin verran ihmetystä. Ensimmäisellä kerralla suurinosa ruoasta löytyikin lattialta. Tämä ei kuitenkaan ollut meille mitään uutta, sillä varsin tavallisesti uudet maut saattavat vaatia useitakin maistelukertoja. Jokainen ruokailukerta oli kuitenkin edellistä menestyksekkäämpi. Uskonkin, että seuraavilla kerroilla pinaatti-riisipaistos maistuu jo aivan eri tavalla.
Nokkospesto oli taas heti alusta lähtien suuri menestys! Se maistui todella hyvin koko perheelle ja sitä pystyi käyttämään monipuolisesti meidän perheen ruokiin. Lisäsimme pestoa kanan ja pastan sekä kvinoan ja vihannesten sekaan. Lisäsin tämän peston ohjeen myös Instagram-tililleni, jos kiinnostuit kokeilemaan.
Entäpä sitten ne marjarouheet?
Minulla on jo raskausajoista asti iskostunut päähäni tavoite välttää tavallista sokeria naperon ruokavaliossa mahdollisimman pitkään. Olenkin aikaisemmin käyttänyt hänen ruokansa makeuttamiseen vain marjoja ja hedelmiä. Tämän takia myös aristin aluksi ajatusta koivuSOKERISTA, jota Helsinki Wildfoodsin marjarouhesekoitteet sisältävät. Luettuani kuitenkin paremmin tuotteesta minulle selvisi, että koivusokeri on lähes saman makuista kuin tavallinen sokeri, mutta se sisältää 40% vähemmän kaloreita. Koivusokeri nostattaa myös verensokeria tavallista sokeria huomattavasti hitaammin (koivusokerin glykeeminen indeksi on 7, tavallisen sokerin 68). Koivusokeri eli xylitol auttaa ehkäisemään hampaiden reikiintymistä ja lapsilla myös pienentää korvatulehduksen riskiä **.
Tämän tiedon ansiosta meidän keittiön yhdeksi makeutusvaihtoehdoksi on nyt päässyt myös Helsinki Wildfoodsin puolukkakoivusokeri sekä mustikkarouhe koivusokerilla. Olemme käyttäneet näitä marjasekoituksia niin puuron, smoothien kuin rahkankin seassa. Esimerkiksi puuron sekaan ripoteltu pieni määrä marjarouhetta, johon on lisätty koivusokeria antaa aamu- tai iltapalaan sopivasti luonnollista makeutta ja tasoittaa tarvittaessa kirpeidenkin marjojen makua.
Haluan vielä loppuun kirjoittaa muutaman sanan Helsinki Wildfoodsista. Minulle – niin kuin varmasti monelle muullekin – merkki edustaa aitoa ja vahvaa uskoa omaan tekemiseen ja omaan haluun tehdä maailmasta hitusen verran parempi paikka meille kaikille. Ystäväni Aino, ja siinä sivussa koko Helsinki Wildfoodsin porukan menoa seuranneena, heidän toiminnasta huokuu päällimmäisenä syvä kunnioitus luontoa kohtaan. Heidän intohimonsa on edistää, innostaa ja opastaa meitä muitakin suhtautumaan erityisesti Suomen luontoon samanlaisella innolla kuin he tekevät. Itse ainakin myönnän kaupungistuneeni sen verran, että tiedostan kyllä meidän uskomattomat luonnonvarat, mutta en läheskään tarpeeksi niiden potentiaalia esimerkiksi nyt ruoanlaitossa. On ollutkin mielenkiintoista tutustua vielä paremmin Helsinki Wilfoodsin toimintaan ja laajentaa omaa tietämystäni villiruokaa kohtaan! Enkä halua suinkaan lopettaa tähän. Jatkossa minua kiinnostaisi ehdottomasti osallistua esimerkiksi tyttöjen järjestämälle villiruokaretkelle tai –työpajaan, jotta oppisin katsomaan taas luontoamme uudella (btw. milloin luonnonvarojen hyödyntämisestä tuli uusi taito) tavalla.
Voit lukea lisää Helsinki Wilfoodsista täältä
INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN’