Onnelliset Helsingissä
Välillä sitä pysähtyy miettimään, että oikeastiko me asutaan Helsingissä. Tämä kaupunki edusti minulle niin monta vuotta vain ihan ydinkeskustan betoniviidakkoa, hulinaa, ruuhkia ja ahdistavaa ihmispaljoutta. Tämän takia olin pitkään vahvasti sitä mieltä, etten tulisi koskaan asumaan Helsingissä. Tarvitsen ympärilleni luontoa ja rauhaa.
Voi, mikä yllätys olikaan kun monien mutkien kautta annoin Helsingille mahdollisuuden näyttää sen toiset kasvot. Ensimmäisenä tuli eläväinen Kallio alue, pienet kuppilat ja herkulliset ravintolat. Muistan myös ensimmäisen vierailuni vanhoilla ja kapeilla pitkospuilla sekä Lammassaaressa vapaana laiduntavat lampaat. Muistan ne tunteet kun kävin ensimmäisen kerran Cafe Regattassa, Mustikkamaalla ja Haltialassa. Pikkuhiljaa tämä kaupunki onkin vienyt täysin sydämeni ja tämä rakkaustarina saa viikottain uusia kappaleita kansiensa väliin. Helsingissä on niin paljon nähtävää ja koettavaa. On se sitten sadesää, aurinkoinen hellepäivä, tarve päästä rauhoittumaan luontoon tai ihmisten ilmoille tuulettumaa. Keksiä hauskaa tekemistä lapsen kanssa, nauttia kulttuurista tai vain vaeltaa ilman suuntaa. Helsingissä voin kokea tämän kaiken!
Luonto ja rauha ovat kuitenkin niitä asioita, joita kaipaan useimmiten eniten kiireisen viikon keskellä. Muutimme keväällä Vanhankaupungin koskelle, joten Vanhankaupungin ja Viikin ympäristö ovat tarjonneet meille rauhoittumiseen upeat puitteet. Esimerkiksi pitkospuut Lammassaareen ja Viikin pellolle johtava pyöräilyreitti melkein kotioven ulkopuolella ovat arjen luksusta. Myös pikkutyyppi jaksaa usein lähteä niiden suuntaan retkelle kävellen tai vaikka potkupyörällä.
Potkupyöräily onkin ollut ehdottomasti tämän kesän hitti. Usein meidän aamut alkavat sillä kun pikkutyyppi sanoo, että haluaa lähteä ulos pyöräilemään. Yleensä arkipäivinä joudumme selittämään hänelle, että aamulla ei kerkeä, koska työt ja päiväkoti. Iltaisin olemme pyrkineet kuitenkin ottamaan pyörän ja käyneet vaikka ihan pienen lenkin pitkospuilla tai kosken ympäristössä. Viikonloppuisin pyöräilystä on sitten päästy nauttimaan ihan eri tavalla. Pyörä on niin helppo ottaa mukaan ja suunnata joko pidemmälle retkelle tai sitten ihan lähimaastoon kuten teimme viime viikonloppuna.
Viikin pelloille johtava pyöräilyreitti on niin kaunis. Vehreää, rauhallista ja jokaista aistia kutkuttavaa upeutta. Huomioitavaa on, että pienen pyöräilijän kanssa saa olla tarkkana, sillä reitille mahtuu tietenkin muitakin kovaa vauhtia kiitäviä pyöräilijöitä. Tämä on kuitenkin ollut loistava mahdollisuus opetella tarkkaavaisuutta, oikeaa liikennekäyttäytymistä ja muiden huomioimista. Viikin pellot ovat sitten aivan oma lukunsa. Siellä sielu lepää, pyöräliikenne vaihtuu satunnaisiksi vastaantuleviksi lenkkeilijöiksi ja korvissa soi vain tuulen vihellys. Laiduntavat lehmät, traktorit ja hiljaiset tiet ovat kuin jostain suomifilmistä. Voin rehellisesti sanoa, että tuolla onnellisuuden tunteella ei ole rajoja! Siellä me olemme – onnelliset Helsingissä.
