Ihmiskoe vuonna 2016 – Kuinka selvitä viikko ilman älypuhelinta? TULOKSET
Täten julistan kokeen loppuneeksi!
Minun piti alun perin olla vähintään viikko ilman älypuhelintani. Sain kuitenkin eilen tekstiviestillä ilmoituksen puhelimeni olevan valmiina noudettavaksi huollosta, joten kävin hakemassa sen takaisin kotiin. Testi ei siis kestänyt täyttä viikkoa, mutta jo kuudessa päivässä sain mielestäni tarpeeksi tuntumaa elämään ilman älypuhelinta. Tässä olisikin lupaamani loppuraportti näistä päivistä:
1.PÄIVÄ (LA)
* Koen hieman ahdistavaa tunnetta, sillä älypuhelimella opitut maneerit meinaavat tulla automaattisesti myös perinteisen kännykän kanssa.
* Suhteellisen nopeasti kuitenkin unohdan uuden kännykkäni kirjahyllyn päällä, koska sillä ei voi tehdä juuri mitään ylimääräistä.
* Soitan päivän aikana yhden, itselleni epätyypillisen, todella vihaisen puhelun kännykkäoperaattorin asiakaspalveluun. Puran linjan toisessa päässä olevalle asiakaspalvelijalle tilanteesta johtunutta turhautumistani ja kyseenalaistan heidän asiakaspalvelutaitonsa. Lopullinen hermojen menetykseni johtuu siitä, että kännykässä on vain yksi pykälä akkua ja myymälässä minulle ei annettu laturia saatikka neuvoja, millä puhelinta ladataan.
* Huomaan illalla olevani hieman harmissani siitä, etten saa päivitettyä Instagram-tiliäni. Katselen myös hieman kateellisena Mirkon selaillessa omaa älypuhelintansa. Muuten en juurikaan kaipaa omaa kännykkääni.
* Tavallaan tunnen oloni aika vapautuneeksi, koska en ole puhelimen kanssa jatkuvasti aktiivinen.
2. PÄIVÄ (SU)
* En juurikaan kaipaa lainakännykkääni. Unohdan sen laukun pohjalle, kirjahyllyn päälle ja kerran myös autoon.
* Instagram ärsyttää, sillä en saa laitettua kuvia blogin tilille.
* Huomaan käyttäväni nyt enemmän Facebookia ja hoitavani sen kautta suurimman osan yhteydenpidosta. Tekstiviestin lähettäminen esimerkiksi ahdistaa, sillä se on niin hidasta.
* Pistän merkille, että päivässä tuntuu säästyvän hieman aikaa, koska en käytä vapaa-aikaani puhelinta selaillen.
* Tuntuu kuin en olisi jatkuvasti yhtä lailla saavutettavissa kuin aikaisemmin älypuhelimen kanssa, ja tunne on vapauttava. Oikeastihan minut saa kännykällä melkein yhtä helposti kiinni kuin aikaisemmin. Hoidan suurimman osan yhteydenpidosta soittamalla.
3. PÄIVÄ (MA)
* Tälle päivälle on sovittu yksi meno, jossa yhteydenpitoa on hoidettu myös sähköpostilla. Nyt huomaan, että olisi helpompaa ja vähemmän stressaavampaa, jos sähköpostia ei tarvitsisi käydä jatkuvasti päivittämässä tietokoneelta.
* Huomaan myös, että kaipaan muitakin sovelluksia älypuhelimestani. Olen liikenteessä ilman vauvaa, joten joudun ostamaan bussilipun käteisellä. Älypuhelimella se olisi onnistunut sovelluksen avulla, jolloin lippu olisi ollut myös hieman halvempi. Kaipaan myös reittiopasta ja ylipäätänsä nettiyhteyttä kodin ulkopuolella.
* Bussimatkan päätän käyttää rauhoittumiseen, sillä minulla ei ole muutakaan tekemistä. Ummistan silmäni ja se tuntuu mukavalta.
* En osaa päättää häpeänkö vai olenko todella ylpeä puhuessani retroon lainapuhelimeeni yleisillä paikoilla. Kukaan muu ei varmasti kiinnitä asiaan huomiota, mutta minusta tuntuu kuin kaikki tuijottaisivat. Säpsähdän aina kuullessani lainakännykän soittoäänen. Viestiääntä luulin pitkään ulkoa kuuluvaksi auton varashälyttimen ääneksi.
4. PÄIVÄ (TI)
* Olen kipeä, joten päivä menee nukkuessa ja sängyssä tietokoneelta sarjoja katsellen. Kännykkä on jossain, enkä käytä sitä muuta kuin vastatakseni muutamaan puheluun.
* Huomaan, että käytän nyt sen ”luppoajan”, minkä yleensä olen viettänyt puhelimellani somessa, tietokoneella surffaillen.
5. PÄIVÄ (KE)
* Olen edelleen kipeänä ja lepäilen enimmäkseen sängyssä. Jos en nuku, katselen Netflixiä tietokoneeltani. Pidän Facebookin melkein kokoajan päällä tietokoneessa.
* Huomaan turhautuvani siihen, kuinka hidasta tekstiviestien kirjoittaminen on lainakännykällä. Älypuhelimella moni muukin asia hoituu ns.sivusilmällä. Nyt monen asian hoitaminen on paljon monimutkaisempaa, koska en voi tehdä sitä yhdellä laitteella.
* Vauvan kanssa tulee päivän aikana muutama hetki, jolloin haluaisin napata nopeasti valokuvan kännykällä. Käytän tähän mieluummin Mirkon puhelimen kameraa kuin meidän kunnon kameroita.
6. PÄIVÄ (TO)
* Alan jo tottumaan lainapuhelimeeni, ja siihen etten tee puhelimella muuta kuin soita. Jos haluan lähettää viestin, laitan sen facebookin kautta. Muuten tuntemukset ovat aikalailla samanlaiset kuin edellisenä päivänä.
* Kun saan ilmoituksen, että saan hakea oman puhelimeni huollosta olen onnellinen.
Yhteenvetona voisin sanoa, että kuusi päivää ilman älypuhelinta oli tavallaan todella vapauttavaa. Puhelin ei piipannut jatkuvasti, eikä minulla ollut tarvetta pitää lainakännykkää koko ajan käteni ulottuvilla. Tämä onkin sellainen tunne, jonka haluaisin saada myös jatkossa älypuhelimen kanssa. Toisaalta taas moni asia oli lainakännykän kanssa paljon monimutkaisempaa ja vei enemmän aikaa kuin älypuhelimella hoidettuna. Tämä yllättikin minut erityisesti vauvan kanssa.
Tunnen nimittäin välillä syyllisyyttä siitä, että käytän älypuhelintani liikaa lapseni läsnä ollessa. Tiedän, etten uppoudu pitkiksi ajoiksi somen myllerrykseen tai esimerkiksi pelaa kännykälläni vauvan läsnä ollessa. Älypuhelinta tulee kuitenkin vilkuiltua useasti päivän aikana, ja sen avulla sovin tapaamisia, katson reittioppaasta nopeimman reitin, vilkaisen some-tilejäni tai etsin netistä tietoa. Ajattelinkin, että vanhan mallisen kännykän kanssa saisin tuon älypuhelimessa ”roikkumiseen” menevän ajan kohdistettua nyt vauvalle. Periaatteessa tämä oli totta, sillä lainakännykkää en juurikaan näiden kuuden päivän aikana käyttänyt. Se ei kuitenkaan poistanut sitä tosiasiaa, että halusin pitää ihmisiin yhteyttä, ja tähän kommunikointiin käytiin joko puhelinta tai tietokonetta. Reitit piti myös selvittää ja tietoa etsiä. Väitänkin, että vanhan mallisen kännykän kanssa minulla meni enemmän aikaa kaikkeen säätämiseen, koska en saanut asioita hoidettua nopeasti yhdellä laitteella. Vapauttavinta tässä kokeessa ehkä olikin huomata, etten oikeasti ole huono äiti vaikka välillä käytänkin lapseni nähden älypuhelinta.