Löylyssä
Jos joku olisi kysynyt minulta vielä noin neljä vuotta sitten, voisinko kuvitella asuvani Helsingissä, vastaukseni olisi todennäköisesti ollut kielteinen. Jos kysyjä olisi vielä heittänyt tähän skenaarioon perheen, olisin saattanut katsoa häntä epäuskoisesti. Nimittäin vielä tuolloin Helsinki tarkoitti minulle oikeastaan vain Mannerheimintietä ja ahistavaa keskustan ihmisvilinää.
Kavereideni muutettua tänne yksi kerrallaan, opin kuitenkin pikkuhiljaa katsomaan Helsinkiä aivan uusin silmin ja näin tässä kaupungista monia erilaisia puolia. Näin lukuisia mahdollisuuksia, joissa pystyisi yhdistämään kirjavaan kaupunkilaiselämään halutessaan hyvinkin helposti esiemerkiksi luontoa ja rauhaa. Lopulta muutin itsekin tänne vuonna 2014, ja uuden perheenjäsenen ilmoitettua tulostaan olinkin jo innoissani siitä, kuinka paljon tarjottavaa Helsingillä on myös lapsiperheille.
Vaikka huomaan välillä miettiväni, pitäisikö meidän harkita muuttavamme hieman kauemmaksi keskustasta Helsinki on mielestäni ollut pelastus lapsen kanssa touhutessa. Täällä on tekemistä vaikka vuoden jokaiselle päivälle. Esimerkiksi loputtomasti uusia ulkoilumaastoja tilanteeseen kuin tilanteeseen, on se sitten take away kahvikupin kanssa rullailua puistoissa tai kävelylenkki keskellä metsää täydessä hiljaisuudessa. Kaupungissa on myös lukuisia museoita ja näyttelyitä sekä erilaisia kulttuuritapahtumia heti sylivauvasta alkaen.
Viime viikon perjantaina minulla oli vapaapäivä ja aamulenkin teimmekin kodin lähimaastossa auringon paisteesta nauttien. Naperon päiväunien jälkeen taivas kuitenkin sai harmaan pilvipeitteen ja sääennuste varoitti sateesta. Tämän johdosta päätimme lähteä pyörähtämään Löylyssä, sillä halusimme testata paikan ruokalistaa myös naperolle ja mietimme, että sateisella säällä Löyly voisi olla tunnelmallinen paikka viettää aikaa.
Ruoka olikin super hyvää ja paikan tunnelma sekä palvelu mielyttävää. Pöytämme vieressä oleva takka ihmetytti naperoa ja teki ruokailutilaan ihanan tunnelmallisen ilmapiirin. Luulen kuitenkin, että naperon iltapäivän kohokohta oli kuitenkin löylyn kattoterassi. Siellä oli tilaa kipittää, ihmetellä lasisten kaiteiden takaa aukeavaa näkymää ja alhaalla käveleviä ihmisiä sekä autoja.
