Muutama kannustava vinkki uusille äideille

Tapasin viime viikolla hyvän ystäväni, joka on viimeisillään raskaana. Hänestä huokui onnellisuus ja rentous. Olikin mahtavaa nähdä tuleva äiti, joka ei turhia stressannut, vaan nautti olostaan.

Sivusimme kuitenkin muutaman kerran keskustelumme aikana niitä kertomuksia vanhemmuudesta, joihin äidit voivat törmätä esimerkiksi netistä. On kirjoituksia siitä, kuinka oma elämä loppuu lapsen saannin jälkeen, muut ihmiset kohtelevat tylysti tai kaikki on niin kivuliasta ja vaikeaa. Tällaisten asioiden lukeminen voikin olla todella pelottavaa, jos ei omaa aikaisempaa kokemusta äitinä olemisesta. Olenkin usein miettinyt, miksi netissä on liikkeellä niin paljon juuri näitä negatiivissävytteisiä kertomuksia.

Toisaalta tämä on hyvin ymmärrettävää. En minäkään välttämättä kirjoittaisi tänne blogin puolelle esimerkiksi, että: ”Onpa tämä viikko ollut mukava. Bussissa ihmiset ovat hymyilleet ja höpötelleet vauvalleni, niin kuin he useimmiten tekevät. Pari ohikulkijaa on jo nostanut vauvan pipon ennen kuin minä edes kerkesin huomata pipon kadonneen. Lipuntarkastaja antoi vauvalle oman matkalipun, ja rattaitani on tarjouduttu nostamaan sekä ovia avaamaan ihan omatoimisesti.” Kuitenkin jostain ikävämmästä tapauksesta saattaisin paljon helpommin avautua myös julkisesti.

Yleisesti ottaen ihmiset suhtautuvatkin lapsiin suopeasti, ja elämä vauvan kanssa on hyvinkin helppoa ja hauskaa. Tietenkin huonoja päiviä tulee, kenelle niitä ei tulisi, mutta suurimmaksi osaksi kaikki rullaa vallan mainiosti. Tämän takia ajattelinkin omistaa tämän postauksen ainoastaan tsemppaaville vinkeille, jotka on omistettu kaikille ihanille uusille äideille.

 

1. Julkiset kulkuneuvot

Vauvan synnyttyä yritin usein tähdätä julkisilla liikkumisen vauvan uniaikaan. Mietin jopa, kuinka pitkältä jaksaisin kävellä takaisin kotia, jos vauva aloittaisi itkemisen ja tämä saisi kanssamatkustajat nyrpistelemään nenäänsä. Kuukaudet kuitenkin kuluivat ja mitään pahaa ei tapahtunut. Pikemminkin toisinpäin. Ihmiset ovat useimmiten todella mukavia ja avuliaita. Vauva nappaa myös usein hymyn jos toisenkin kanssamatkustajilta.

2. Julkiset paikat

Yleisestikin olen huomannut, että julkisilla paikoissa on aika hyvin huomioita lapset. Esimerkiksi useimmissa ravintoloissa löytyy syöttötuolit, ja on vaipanvaihtoon soveltuvia tiloja. Ainakin pääkaupunkiseudulla monessa ostoskeskuksessa on myös erikseen lastenhoitotilat, mihin voi halutessaan mennä ruokailemaan, vaihtamaan vaipat tai käymään vessassa, hetkeksi rauhoittumaan tai vaikka leikkimään. Tietenkin on myös paikkoja, joissa näitä ei löydy, mutta siinä tapauksessa olen pystynyt aika hyvin aina soveltamaan.

Kodin ulkopuolella on myös niin paljon ihmisiä ja uutta nähtävää, että ainakin meidän vauva on aina innoissaan uusista kasvoista ja paikoista. Hän viihtyykin todella hyvin seuraillessaan vain tuntemattomia ihmisiä. Julkisilla paikoilla taustamelu on myös usein sen verran kova, etteivät muutkaan ihmiset edes noteeraa häiriinny lasten ääniä muiden äänien seasta. 

3. Äidin syöminen

Olen jo aikaisemmin kertonut, että syötän vauvalle pääasiassa soseita. Sormiruokailu ei vain ole tuntunut omalta jutultani, vaikka olen lukenut siitä paljon hyvää. Ennen kiinteiden aloittamista lueskelin kuitenkin netistä, kuinka soseita syöttävän äidin on vaikeaa syödä itse. Luin, kuinka äidin oma syöminen venyy, on hätiköityä tai sitten sitä ei kerkeä syömään ollenkaan. Oman kokemukseni on kuitenkin täysin vastakkainen. En välttämättä saa sitä rauhallista ruokahetkeä, mihin aikaisemmin olin tottunut, mutta kuitenkin saan syötyä itsekin. Olen myös huomannut, että vauva syö itse asiassa paremmin omasta lusikastaan, minun syödessä vieressä omaa ruokaani. Matkiminen on nimittäin kivaa.

4. Oma aika

Uskokaa, kyllä sitä on! Täysin omaa aikaa on tietenkin vähemmän kuin aikaisemmin, mutta sehän on ymmärrettävää. Olen kuitenkin ollut yllättynyt, kuinka paljon minulla halutessani on aikaa itselleni. Pelkäsin nimittäin aluksi, että se olisi minuutti siellä, minuutti täällä. Kiitos mahtavan lähipiirini, pystyn kuitenkin tekemään paljon asioita yksikseni tai kahdestaan Mirkon kanssa. Minun tarvitsee vain pyytää ja apua on ollut aina saatavilla.

Ja ei – ajan ottaminen itselleni, ei ole pois lapseni hyvinvoinnista! Mielestäni onkin ihanaa, kuinka hyvin vauva tulee toimeen myös muiden, hänelle rakkaiden ihmisten seurassa. Isä, isovanhemmat ja ystävät osaavatkin pitää lapsesta ihan yhtä hyvää huolta kuin minä, äiti.

6. Muut äidit

Olen törmännyt myös kirjoituksiin siitä, kuinka erityisesti äidit vain arvostelevat toisiaan. Minun täytyy sanoa myös tähän, etten ymmärrä väitettä laisinkaan. Varmasti jossain määrin on arvostelua, mutta missä ihmisryhmässä ei olisi? Käyn päivittäin leikkipuistossa ja siellä kohtaamani vanhemmat ovat aina ystävällisiä ja puheliaita. Tuntemattomatkin tervehtivät toisiaan, aloittavat keskustelun lasten leikkien lomassa ja saattavat heittää tsemppaavia kommentteja. Aina on muista vanhemmista löytynyt myös apua, jos sitä olen pyytänyt. Kehotankin näkemään muut äidit enemminkin mahdollisuutena kuin uhkana <3

Jos tätä kirjoitustani lukee muita blogaavia äitejä, haluaisin haastaa teidät myös kirjoittamaan tsemppaavat terveisenne uusille äideille blogeissanne. Kaikki muutkin lukijani voivat jättää omat terveisensä alas kommenttikenttään. Millaisia kannustavia vinkkejä sinä olisit halunnut kuulla silloin, kun äitiys tuntui pelottavalta?

<3 Tuuli