Napero vs. minä – kotityöt
Nyt olisikin aika ensimmäisen napero vs. minä postauksen. Aikaisemmin kirjoitinkin, ettei meidän kotona enää tuhise pieni vauva vaan järjestystä valvoo jo vuoden ikäinen napero. Naperon kanssa elämä onkin taas himpun verran enemmän vuorovaikutteisempaa, sillä häneen saa jo selkeämmin yhteyden. Hän ymmärtää yllättävän paljon puhetta ja alkaa hiljalleen käsittämään myös syyseuraus-suhteita. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että naperon aivot olisi ohjelmoitu käänteisasetuksille. Jos minä sanon, ettei jotain saa tehdä hän varmasti syöksyy tekemään kyseisen toimen, ja tekee sen niin suureleisesti, ettei minulle jää kyseenalaiseksi käskyjeni uhmaus. Kotitöitä tehdessä tämä onkin viime aikoinen korostunut erityisen paljon. Usein saan naperosta innokkaan apulaisen kotitöiden tekemiseen (tai syyn tehdä kotitöitä), mutta se auttaako hän vai pahentaako hän tahallaan sotkua jääköön jokaisen oman tulkinnan varaan.
PYYKINPESU
Pyykinpesukoneen täyttämisessä pätee meillä yleisesti 1:2 –sääntö. Kun minä laitan yhden vaatteen pesukoneeseen, napero kerkeää ottamaan sillä aikaa koneesta pois kaksi vaatetta. Toisinaan voi käydä myös niin että, hän haluaa lisätä pyykin sekaan omia tavaroitansa. Eilen esimerkiksi latasin koneeseen valkoista pyykkiä, niin eikö hän kerinnyt välistä heittämään kirjavan villasukan pyykkien sekaan – kiitti kaveri!
Toisaalta pyykinpesukone toimii aivan loistavana katseen- ja mielenkiinnon vangitsijana ollessaan päällä. Naperoa ei meinaakaan saada pesukoneen edestä pois ohjelman pyörimisen aikana. Siinä hän istuu, osoittelee koneessa pyörivää pyykkiä ja yrittää matkia koneen ääniä. Voinkin sanoa, että tätä hypnotisoivaa apuvälinettä on hyödynnetty muutaman kerran.
IMUROINTI
Imuri aiheuttaa meillä hieman saman reaktion kuin koira. Tiedän, kuulostaa hieman oudolta vertaukselta, mutta en saa nyt parempaa vertausta päähäni. Napero nimittäin konttaa innosta hihkuen imurin perässä, ja imurin pysähtyessä hän yrittää päästä halaamaan konetta. Joskus kuitenkin napero saattaa tyytyä vain katselemaan imuria pienen etäisyyden päästä. Ainoa ongelma on se, että napero istuu melkein aina imurin takana, eli poistoilmasuuttimen kohdalla. Yritämme siirtää häntä pois, mutta herra siirtyy aina takaisin ilmasuuttimen kohdalle. Siinä hän sitten istuu, hihkuu ja hänen sulkapallomainen takatukkansa lepattaa ilmavirran mukana kuin lennokkaimmissa musiikkivideoissa.
RUOKAILU
Naperon ruokaillessa itsenäisesti, hän tähtää ruokaa joko suuhunsa tai hyvin lähelle suuta (lue naamalle, hiuksiin, vaatteisiin tai käsiin). Iso osa ruoasta löytyy kuitenkin lattialta. Ruokailun jälkeen saakin olla hinkkaamassa pöytää märällä rätillä ja konttaamassa lattialla ruoantähteitä keräillen. Välillä kaipaankin niitä ensimmäisiä kuukausia jolloin ruokailu tapahtui siististi maitobaarissa asioiden. Jos jotain sotkua tuli, oli se useimmiten vain minun paidallani.
YLIPÄÄNSÄ KOKO ASUNNON SIISTEYS
Tällä hetkellä mikään ei ole naperolle pyhää! Hän yrittää koskea kaikkeen, tiputtaa tai vetää tavaroita alas, tai jos tavarat ovat jo valmiiksi lattiatasolla hän pyrkii levittämään tämän tavaramäärän mahdollisimman isolle alueelle. Välillä tuntuukin, että suurin osa meidän ajasta kotona menee yleisen siisteyden ylläpitämiseen. Meidän asunnon pienet neliöt ja vanhempien mielenterveys eivät nimittäin anna myöten siihen, että koko kirjahylly olisi vedettynä lattialla, vaatekaapin alahyllyt myllättynä, lelut pitkin olohuonetta ja keittiö kuin pommin jäljiltä.
Siitä huolimatta, että napero saattaa päivällä viedä tätä matsia 10-0, illat ovat meidän aikuisten aikaa rentouttaa mieli. Pyrimmekin siivoamaan päivän sotkut aina ennen naperon nukkumaanmeno. Tällöin asuntomme näyttää illalla jopa viihtyisältä, ja seuraavana päivänä naperolle on taas tarjolla tilaa temmeltää.
INSTAGRAM // FACEBOOK // BLOGLOVIN’