Vauvan ajatusmaailmaa ja logiikkaa on käsitelty jo vauva vs. minä -aiheen ympärillä tässä ja tässä postauksessa. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa hieman vauvan tavasta osoittaa hellyyttä meitä, hänen vanhempiansa kohtaan. Vauva on nimittäin, jo hetken aikaa, osoittanut ihan uudella tavalla kiintymystä. Hän hamuilee syliin, halaa, tutkii ja tökkii kiinnostuksesta hihkuen meidän naamojamme sekä antaa omanlaisia pusujansa. Nämä hetket ovat niitä, jolloin toivoisi ajan vain pysähtyvän. Hetket ovat usein myös niitä, milloin pidättelen naurua tai kiljaisen välillä jo kivusta. Vauvan ajatukset hellyydenosoituksista eivät nimittäin aina kohtaa meidän aikuisten kanssa. Vanhemmat pussailevat ja antavat helliä halauksia lapsellensa jo heti syntymästä lähtien, mutta vauvat oppivat vastaamaan hellyydenosoituksiin kunnolla vasta useiden kuukausien päästä.

Ja kun sanon kunnolla, tarkoitan KUNNOLLA:

PUSUT

Minä: Pusuttelen vauvan poskia ja otsaa useita kertoja päivässä. Saatan välillä myös vähän pörisyttää vatsaa ja sitten taas pusuttelu jatkuu.

Vauva: Kerään suuhuni hieman limaa, lähestyn kohdetta hitaasti, varmistan kohteen paikoillaan pysymisen esimerkiksi ottamalla kiinni hänen korvistaan ja BLAAAAH. Märkä ja limainen moiskis on valmis. (tämä siis ehkä lähimpänä pusua)

HALIT

Minä: Olen henkeen ja vereen hali-ihminen. Voisin halata jokaista tuntemaani ihmistä aina heidät nähdessäni. Vauvani ei ole tässä poikkeus ja hän saakin päivässä aina ison annoksen halejani. Olenkin nyt onneni kukkuloilla, kun vauva on selkeästi myös alkanut vastaamaan halaamiseeni.

Vauva: Olen tähän mennessä oppinut sen, että istuessani maassa tai esimerkiksi syöttötuolissa ojennan käteni mahdollisimman eteen. Tämä on selkeä merkki vanhemmilleni palvella minua. He tietävät aina, mitä tehdä ja tulevat iloisina suorittamaan toimen. Jos minua ei huomata tarpeeksi nopeasti, kiljaisu, rääkäisy tai muuten vain epämääräinen ääntely herättävät huomion. Joskus syliin on mukava päästä myös väsyneenä ja nälkäisenä, nimittäin TISSIT.

SILITTÄMINEN/HIPSUTTELEMINEN

Minä: Mielestäni silittäminen rauhoittaa niin stressaantuneen aikuisen kuin itkuisen vauvankin. Tämän takia tykkäänkin usein silitellä vauvan päätä imettäessäni tai ennen nukkumaanmenoa.

Vauva: Minä suosin ennemmin tökkimistä, raapimista ja välillä vähän tukistamista. Rakastan kun saan oikein kunnon otteen isän parrasta ja äidin hiuksista. Pieni ravistus sivulta toiselle, niin johan on rakkautta taas jaettu konsanaan.

KAUNIIT SANAT

Minä: Toivottavasti suustani pääsee enemmän kauniita sanoja kuin niitä ei niin mukavia sanoja. Odotan myös innolla selkeitä sanoja vauvan suusta, ja toivoisin niiden olevan esimerkiksi äiti tai isä. Läheltä on jo menty, mutta emme ole päättäneet hyväksytäänkö niitä vielä. Tänään kuulin kyllä vauvan tavuttavan sanaa…

Vauva: … tissi. Kauneinta, mitä voin äidille sanoa.

Rakkauden täyteistä viikon jatkoa kaikille! <3