Jouduin tekemään koneelleni viikonloppuna täydellisen puhdistamisen, sillä kone herjasi tallennustilan puutetta. Urakka oli pitkäveteinen ja vei useita tunteja, mutta se kannatti! Lopussa olin nimittäin saanut reilusti yli 30Gt lisätilaa koneelleni. Turhia kuvia poistellessani eteeni tuli nämä Mirkon viime vuoden syyskuussa ottamat raskauskuvat. 

Näihin kuviin palaaminen herättää aina yhtä paljon hyviä muistoja erityisesti loppuraskauden ajoilta. Nyt varsinkin kun kuvien ottamisesta on kulunut reippaasti yli vuosi, on ihana palata muistelemaan niitä hetkiä, kun kaikki oli vielä uuden aikakauden odotusta ja valmistautumista uutta perheenjäsentämme varten. Tuolloin emme vielä tienneet, millaisen pienen henkilön saisimme perheeseemme.

Kuvia katsellessani mietin myös, kuinka jokainen raskaus on aina niin ainutlaatuinen ja erityinen. Kaikki ne tunteet, ajatukset, kysymykset, muutokset kropassa ja kaikki se valmistautuminen, odottaminen sekä pieni jännitys. Ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia, joita kaikki vanhemmat miettivät ja pyörittelevät mielessään, mutta jotka ovat kuitenkin jokaisella täysin omanlaisia. Juuri tämän takia näihin kuviin on aina yhtä ihana palata. Olenkin iloinen, että maltoimme tuolloin syyskuisena iltana kävellä Lammassaaren pitkospuille ja ottaa kuvat. Kuvissa nimittäin muistot säilyvät pisimpään.