vauva vs. minä

Nukkuvaa vauvaa kärryissä työnnellessä on usein aikaa mietiskellä enemmän ja vähemmän järkeviä ajatuksia. Pohdiskelin tällä viikolla esimerkiksi vauvan logiikkaa eri asioihin verrattuna omaani. Naureskelimme myöhemmin myös mieheni kanssa asialle, sillä meidän aikuisten on välillä todella vaikeaa samaistua vauvan ajatusmaailmaan. Vauvan elämäninto ja sinnikkyys on aivan mahtavaa katsottavaa, mutta välillä malttamattomuus ja hetkessä eläminen aiheuttaa hauskoja (välillä myös raivostuttavia) kommelluksia. Tässä muutama ajatus tuolta kävelylenkiltä.

 

NUKKUMINEN AAMULLA

Minä: Nukun aina kun on mahdollista, niin pitkään kuin vain voin. Super aikaisissa aamuissa torkkunappula on paras kaverini.

Vauva: Herään viimeistään seitsemältä (tänään klo 4:00) täynnä tarmoa ja intoa aloittaa uusi päivä. Vanhemmat täytyy myös herättää. Jos oma jokelteluni ei tehoa, niin potku kylkeen tai mukava tuppo hiuksia irti jommankumman vanhemman päästä viimeistään tepsii.

 

KUN JOKU TEKEE SINULLE RUOKAA

Minä: Oikeastiko joku tekisi ruokaa minulle? Mahtavaa, en malta odottaa!

Vauva: Ok, ruokaa. Voin maistaa, mutta jos en tykkää sylkäisen sen pois ja heitän lusikan sekä kaikki ympäriltäni irtoavan lattialle.

 

PUKEUTUMINEN

Minä: En välttämättä halua lähteä alasti ulos eli laitan vaatteet päälle. Välillä vauvaa pukiessani haaveilen siitä, kuinka helppoa olisi, jos joku miettisi asukokonaisuudet valmiiksi minunkin puolestani ja vielä pukisi ne päälleni. 

Vauva: Inhottavinta, mitä tiedän! Silloinkin kun pukeminen tarkoittaa esimerkiksi leikkipuistoon lähtemistä, vastustan pukeutumista vaikka edes muodon vuoksi.

 

PÄIVÄUNET

Minä: Sano vain, milloin niin olen jo puoliksi unessa.

Vauva: Täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, etten nuku ennen kuin jalkani pettävät ja silmäni eivät enää pysy auki.

 

MIELIALAN VAIHTELU

Myönnän, että me kummatkin saatamme kiihtyä nollasta sataan hetkessä. Väittäisin kuitenkin, että vauvalla mielialojen vaihtelutkin ovat hieman dramaattisempia. Yhdessä hetkessä hän jokeltelee ja kikattelee onnellisesti, kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta maailma romahtaa hänen edessään. Mikään ei auta ja itku on korvia huumaavaa. Hetken päästä taas hän voi olla taas itse herra laupeus.

_MG_4090-3.jpg

Kuulostaako tämä muista vanhemmista tutulta? Oletteko koskaan miettineet, mitä siellä vauvanne mielessä oikein liikkuu? 

 

INSTAGRAM   FACEBOOK   BLOGLOVIN

Puheenaiheet Lapset Höpsöä

Voimakoru

Tänään vietetään Roosa nauha –päivää. Haluankin omalta osaltani tukea tärkeää kampanjaa esittelemällä yhden, minulle myös henkilökohtaisesti tärkeän, Roosa nauha –keräyksen kampanjatuotteista.

Tänä vuonna Kalevala Korun Roosa nauha -koru on vaaleanpunainen Pore, joka on saatavilla niin riipuksena kuin korvakoruina. Korut on suunnitellut Mari Saari – minun siskoni. Tässä onkin syy, miksi juuri nämä korut ovat minulle niin erityisen tärkeitä, ja haluan ylpeänä siskona esitellä korut myös täällä blogin puolella.

Erittäin tärkeä on myös itse Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanja, jolla tuetaan rintasyövän vastaista työtä Suomessa. Onkin uskomattoman hienoa, että Marin korut ovat osa kampanjaa. Siskoni ei valitettavasti ole enää täällä, mutta tiedän, että hän olisi ollut erittäin otettu tästä kunniasta. Rintasyövän vastainen työ merkitsi hänelle paljon, sillä sairaus kosketti myös hänen lähipiiriänsä – niin kuin niin monen muunkin suomalaisen.

PA134257-4.jpg

PA134274-10.jpg

Pore-korun kuvaillaan muistuttavan poreilevista ilon hetkistä, joista kantaja voi ammentaa voimaa. Minusta tämä onkin ihana ajatus eräänlaisesta voimakorusta, josta korun kantaja voi saada esimerkiksi uutta tarmoa jatkaa eteenpäin vaikeinakin hetkinä. Korusta, jota käyttäessä voi tuntea kaiken olevan mahdollista.

EAFB25C3-7921-4C50-924B-FD1338726171.jpg

PA134313-2.jpg

Minulla useimmat korut toimivat juuri tällaisina voimakoruina. Niihin liittyy jokin erityinen tarina tai henkilö, josta ammentaa voimaa. Koru voi esimerkiksi olla lahja lähimmäiseltä, itse itselleni ostettu palkinto kovasta työstä tai vaikka muisto jostain tietystä hetkestä. Jokainen koru herättääkin minussa erilaisia tunteita ja muistoja.

Marin tekemillä ja suunnittelemilla koruilla on minulle vielä erityinen merkitys. Mari oli minulle suuri esikuva. Pikkusiskona katsoinkin häntä aina ihaillen ylöspäin. Muistan erityisesti, että Marilla oli aivan hulvaton huumorintaju ja uskomaton elämänasenne, jollaista en ole kenelläkään muulla vielä nähnyt. Hänen tekemät korut ovatkin minulle todella vahvoja voimakoruja, joita pitäessä muistan juurikin niitä hauskoja hetkiä Marin kanssa ja isosiskon elämänohjeita.

PA134277-3.jpg

Toivonkin, että Roosa nauha -koru todella antaisi kantajilleen voimia ja muistuttaisi juuri niistä hersyvän naurun ja poreilevista onnellisuuden hetkistä. Toivon, että koru toisi omistajalleen hymyn huulille.

<3 Tuuli

Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjan sivuille pääset täältä.

Suhteet Ystävät ja perhe Trendit