Lakki, jota en uskonut koskaan laittavani päähäni
Isän vanha nahkainen prätkälakki on jostain syystä ollut aina minulle asuste, jota en ole voinut sietää. Muistan vieläkin, kuinka pienenä Raumalla ihmettelin, miksi isä halusi ostaa kyseisen lakin paikallisesta hattukaupasta. Tämä ihmetys on myös jatkunut aina näihin päiviin saakka.
Noin kuukausi sitten sain kuitenkin päähäni, että haluan löytää itselleni kipparilakin. Brixtonin musta Fiddler olisi ollut tähän tarkoitukseen juuri se oikea hattu, mutta lakki on nähtävästi loppunut kaikkialta. En kuitenkaan jättänyt asiaa tähän, ja kuumeisen etsinnän jälkeen löysin kuin löysinkin toisen, vastaavanlaisen kipparilakin ASOS-nettikaupasta. Tilasinkin sen ja nyt odottelen lakin saapumista postiin.
Malttamaton kun olen, jatkoin täydellisen lakin metsästystä vielä nettitilauksesta huolimatta. Ja yhtenä iltana muistin sen: isän kamalan prätkähatun! Tajusin, että sehän on kaikkea muuta kuin kamala. Se on jotain käsittämättömän hienoa, lakissa on asennetta, sillä on tunnearvoa ja se vastaa malliltaan juuri sitä lakkia, mistä päässäni haaveilin. Soitin heti äidilleni kysyäkseni, onko lakki vielä olemassa, ja vastaus oli KYLLÄ.
Eilen sain lakin vihdoin päähäni ja kuulkaas en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin innoissani materiaalista. Nyt minun täytyykin pyytää isältäni anteeksi! Hän on selkeästikin ollut paljon paremmin, ja aikaisemmin perillä muodista.
Mitäs mieltä te olette tästä nahkaisesta prätkälakista?
-Tuuli
