16.4.2017 tuuli s

Sunnuntaiaamun tutkimusretki

Jatkan hieman samalla linjalla viimeisen postauksen kanssa, eli fiilistelemällä Helsingin tarjoamia mahdollisuuksia ja naperon tutkimusretkiä.

Aamu valkeni tänään niin kauniin auringonpaisteen saattelemana, että päätimme pukea päällemme tuhdin kerroksen vaatetta, kaivaa Tulan kantorepun laatikosta ja suunnata kohti Vanhankaupunginkoskea. Sieltä alkaa yksi lähialueemme kauneimmista maisemista. Pitkospuita ja metsäpolkuja pitkin voi kävellä Lammassaareen, Pornaistenniemen sekä vanhankaupunginselän ympäröivää aluetta (korjatkaa, jos paikannimet ovat hakusessa).

Ilma oli kirpsakka, mutta aurinko ja rauhallinen aamu olivat paras aloitus tähän vapaapäivään. Tuuli puhalsi heinikossa, linnut lauloivat ja mieli lepäsi. Napero viihtyi repussa pitkospuilla, mutta metsäpolulla hänen piti päästä jo itse tutkimaan ympärillä avautuvaa luontoa. Pieneltä sillalta pystyi ihmetellä sorsapariskunnan aamutoimia. Metsä oli ihmeellinen, taianomainen ja täynnä uusia mahdollisuuksia. Vastaantulevat ihmiset tervehtivät iloisesti, jäivät ihmettelemään naperon kanssa näkisikö sillalta vaikka sammakkoja ja toivottelivat mukavaa tutkimusretkeä.

Loppumatkalle napero halusi vielä repun selkään. Aamulenkkimme tekikin tehtävänsä, sillä pieni retkeilijä oli niin sippi, että nojaili väsyneenä selkääni vasten ja lopuksi nukahti kotimatkalla.