Yksinään puhuvat naiset

 

Tiedättekö ne yksinään puhuvat naiset?

Ne naiset, jotka kadulla kävellessään höpöttävät säästä ja omasta päivästään.

Ne naiset, jotka huomaavat jokaisen koiran ja ohi menevän auton.

Naiset, jotka hymähtelevät ja nyökyttelevät itseksensä.

Ne naiset, jotka vastaavat omiin kysymyksiinsä ja täydentävät lauseitaan.

Tiedättekö ne naiset?

 

 

 

Minä olen yksi näistä naisista (mieheni muuten huomautti tähän väliin, että useat miehet tekevät samaa – hän mukaan lukien). Olen ollut viimeiset 11kk. Puhun kotona, kaupassa, bussissa ja kadulla kävellessäni yksikseni. En kuitenkaan ole yksin. Minulla on melkein aina mukanani kaksi pientä korvaa. Korvat, jotka kuuluvat vauvallemme. Nämä kaksi pientä korvaa kuulevat jokaisen sanani ja omaksuvat jatkuvasti kuulemaansa. Vauva seuraa ja kuuntelee puhettani tarkkaavaisesti, mutta ei vielä osaa liittyä keskusteluun. Hän kuitenkin oppii ja kokeilee jatkuvasti uusia taitoja. Ei menekään kauan, kun hän osaa jo vastata minulle takaisin, mutta vielä hetken minä olen se yksinään puhuva nainen.