Raskauskertomus toinen osa

Jatkoa postauksesta ”Raskauskertomus ensimmäinen osa”. Pääset postaukseen tästä!

Huhtikuu oli varmasti parasta aikaa tässä raskaudessa. Huhtikuu sisälsi raskausviikot 18-22. Niin kuin ensimmäisessä osassa kerroin, kävin salillakin aika säännöllisesti tuohon aikaan. Muistan, kuinka hyvältä tuntui taas päästä nostelemaan painoja! Kävelin myös paljon. Toukokuussa aloitin vielä parin kuukauden työjakson uudessa työpaikassa ja sitä ennen olin viikon flunssassa. Työ oli fyysisesti todella raskas, joten salitouhu jäi siihen huhtikuuhun. Tein viikolla välillä 10 tunnin työpäivää, joten kotiin päästyäni makasin aikalailla sohvalla. Töihin menin viikolla kuuteen tai seitsemään ja viikonloppuisin kuuteen. Olin samaan aikaan myös dieetillä ilman valkoista viljaa, sokeria ja hiivaa, koska kauan vaivannut hiivatulehdus kiusasi kahta kauheammin raskausaikana. Joten arvatakin saattaa, että olin aika rikki. Tähän päälle vielä se helle mitä alkukesästä oli (tein töitä siis ulkona), närästys ja kaiken maailman kivut sukkapuikoista harjoitussupistuksiin. Työpaikka oli muutenkin miesvoittoinen, joten oli mielenkiintoista pyöriä siellä pallomahan kanssa. Onneksi isäni oli samassa työpaikassa ja tein aikalailla töitä hänen kanssaan. Sai rauhassa kiukutella ja valittaa oloaan.:D Vaikka yleensä yritin vain painaa työt kunnialla loppuun ja rojahtaa kotona sitten lepäämään. Kun siihen asennoitui, se onnistui. Oli hyvä pitää koko ajan mielessä, että ei enää kauaa. Otin tämän työpaikan siis vastaan, että sain äitiyspäivärahaa hinattua hiukan korkeammalle.

Kuvioihin tulivat myös yölliset pohjekrampit, jotka saivat mut nilkuttamaan ainakin kaksi kolme päivää. Siihen astisesta kivusta kramppauskipu oli varmaankin kovinta mitä oon tuntenut. Ajattelin välillä, että kuolen. Liikuntaa rajoitti siis rampa jalka vähän väliä ja rankka työ. Kyseinen työ kävi kyllä ihan liikunnasta. Ei tarvinnut liikkumattomuudesta siis stressata. Silloin, kun jaksoin, kävin koiran kanssa rauhallisilla kävelyillä. Raskausviikolla 27 eli kesäkuun alusta laitoin salikortin hyllylle, koska takaraivossa oli koko ajan stressi, että pitäisi käydä. Stressi loppui, kun päätin jatkavani saleilua marraskuussa. Mitä sitä turhaa maksaa salimaksua, jos ei siellä käynyt. Lääkärintodistuksella sain vielä ”menetetyt” kuukaudet hyvitettyä. Eli, kun olen maksanut ne jo, saan tulevaisuudessa hengata salilla pari kuukautta ilman laskuja. Käyn Fressillä ja sieltä saa olla vuoden maximissaan pois raskauden vuoksi. Täytyy kyllä sanoa, että sain asiallista ja nopeaa palvelua Fressiltä kaikkien näiden lääkärintodistushässäköiden kanssa. Kerrankin kaikki meni niin kuin piti!

Kesäkuussa läpäisin PT -koulun viimeisen näyttökokeen ja sitten sairastuin taas flunssaan. Saattaa olla, että stressin purkautuminen laukaisi flunssan tai sitten mulla oli vain raskaana tosi huono vastustuskyky. Tää taisi olla kolmas flunssa meinaan. Sain myös tietää, että en napannut koulupaikkaa tänäkään vuonna. Siitä en oikein jaksanut lannistua. Annoin armoa itselleni, koska tähän kevääseen mahtui niin paljon voimia vieviä asioita. Raskausviikon 29 kohdalle olen kirjoittanut muistiin ”Töissä ollut rankkaa… Meille syntyy AD/HD:D” Eli vauva liikkui kovasti. Juhannusta vietettiin raskausviikolla 30. Mun osalta aika rankka keskikesän juhla ja muilla ehkä se seuraava päivä.:D Vietettiin juhannusta Oskun kotikonnuilla. Illalla sitten minä, maha ja Armi lähdettiin ajelemaan kotiin. Menin vielä seuraavana päivänä seitesemään töihin.

Töissä mun piti olla ihan loppuun asti, mutta pikku hiljaa alkoi tajuamaan, että se ei taida ihan onnistua. Mulla alkoi olla aika kovia kipuja, joten jouduin jäämään jo varhennetulle äitiyslomalle. Muistan, kun tein viimeistä viikkoa töitä. Kuinka odotin vaan viimeistä työpäivää. Ja saattoi olla, että suupielet oli korvissa, kun se vika päivä sitten 3.7. oli suoritettu. Jäin äitiyslomalle siis raskausviikolla 31+4.

Äitiyslomaa kerkesin viettelemään reilu kuukauden ennen kuin poika syntyi. Pelkäsin alkuun, että tylsistyn. Niin ei onneksi käynyt. Olin niin väsynyt ja tuskissani, että ei haitannut yhtään maata vaikka koko päivää sohvalla. Jatkoin silti urheasti pikku lenkkejä, max 3-4 kilometriä. Kävin heti loman alkuun lukiokamullani Porissa ja jaksoin shoppailla Ideaparkissakin. Mulla oli aika kamala loppuraskaus. Joka paikkaa kolotti ja kivut oli välillä aikamoisia. Joskus olin aika yksinäinen. Onneksi moni kaveri ymmärsi, etten välttämättä jaksa raahautua kotoa mihinkään ja he tulivatkin meillä käymään. Välillä tuntui, että päivät matelee ja olo oli yksinäinen. Oli hankala ymmärtää, että ei ne muut lomaile. Moni oli töissä ja eli ihan normi arkea, vaikka kesä olikin. Osku sai kuulla monet itkut, että kukaan ei enää välitä ja kaikki hylkää. Vaikka ei se niin ollut. Kyllä mä sen tiesin.

Raskauviikolla 35 mulla oli lääkärin viimeinen tarkastus. Siellä lääkäri kertoi, että vauva on aika lähtökuopissa ja hyvin laskeutunut. Olin itsekin huomannut, että maha on alkanut roikkua rekkamiesmäiseen tyyliin. Ärsytti, kun masu vilkkui melkein jokaisen paidan alta. Lääkäri totesi, että vauva voi syntyä kyllä koska vaan. Mutta enhän minä sitä uskonut. Olin ihan varma, että menee kaksi viikkoa yliajalle. Kotona siivosin varmaan joka päivä raivokkaasti. Ajattelin, että mitä enemmän sattuu, sen parempi. Halusin vain synnyttää. Ja kuinkas kävikään, poika päätti tupsahtaa maailmaan ei kaksi viikkoa myöhässä, vaan kolme viikkoa etuajassa. Oliko synnytyksen käynnistäjä sitten maanantainen 13,5 kilometrin kävely, hullunkiilto silmissä imurointi vai mielikuvaharjoitus? Sitä kun vauva ei meille kerro.:)

Vauvajuhlat jäi pitämättä ja siitä täytyy olla kyllä vähän katkera, mutta muuten olin enemmän kuin tyytyväinen syntymäajankohtaan. Hyvä, että kuitenkin ehdittiin lapsuudenystäväni kanssa poseeraamaan muutamat kuvat neljä päivää ennen pojan syntymää.;) Ja kuvathan otti Janne Helminen.

Ja pssst… Jos haluat seurailla mua somessa niin… snapchatissa olen @suskutti ja instagramissa @suskuhelena