111 km länteen
Mun piti kirjoittaa tää postaus jo eilen bussimatkalla kotiin, mutta edessä istuja oli sopivasti kaatanut penkkiä hieman makuuasentoon ja tän pötsin kanssa kone ei sitten mahtunut siihen väliin. Vähän harmitti, mutta enemmänkin huvitti.
Tistaina saavuin siis Porin linja-autoasemalle siinä 12 jälkeen ja ystäväni Emppu oli siellä mua vastassa. Mulla ei mielestäni ollut edes paljon tavaraa, mutta ilmeisesti liian pieni kassi. Raahasin kassia, kameralaukkua, koneen laukkua ja vielä erikeen taisi olla yksi pussukka matkassa ylijäämille. Ostoslistalle siis sellainen kassi, johon mahtuu kaikki!
Heti automatkalla mulle selvisi, että Emppu ja hänen poikaystävänsä asuvat n. 10 kilometrin päässä Porista, paikassa nimeltään Ulvila. Muistin, että joku pikku paikka se oli siinä lähellä, mutta Poriin olin kovasti koko ajan menossa, hehe. Käytiin heittämässä tän kassi-Alman kassit kämpille ja suunnattiin ruokaostoksille.
Prismassa seikkailun jälkeen alkoi nälkä kurnia ja kurvattiin takaisin Empun kotiin. Emppu osti laatikollisen mansikoita pakkaseen ja niitä perkailtiin ruokaa odotellessa. Täytyi munkin ostaa yksi mansikkalitra ja oli muuten sairaan hyviä! Hintakin vain 3,50€/litra, kun tässä meidän Prismalla maksaa 7€/litra, huhhuh. Höpötellessä viisi kiloa mansikoita oli rasioissa hujauksessa. Ruuaksi Emppu teki meille uusiaperunoita ja lihamureketta. Mä taiteilin niinkin vaikean kesäsalaatin kuin kurkkua, salaattia, paprikaa ja mansikkaa. Järkyttävän hyvää perusruokaa ja vaihtelua siihen mitä kotona syö.
Mahat pulleina lähdettiin Poriin kiertoajelulle ja parantamaan maailmaa höpötyksen merkeissä. Piipahdettiin kahvilla Porin keskustassa yhdellä kivalla terassilla, jonka nimeä en tietty muista. Kierreltiin ja katseltiin, jonka jälkeen palattiin autolle ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Mun vointi oli jotenkin todella raskas, joten aika pitkälti Emppu selosti missä on mitäkin ja minä pällistelin autosta käsin. Yyterissä kuitenkin vähän jaloiteltiin ja otettiin muutama kuvakin. Ilta vierähti siinä ajellessa ja tuli kyllä käytyä niin monessa paikassa, että mun pää oli ihan sekoitettu. Kaikista parasta oli kuitenkin päästä juttelemaan pitkästä aikaa kuulumisia siinä samalla.
Keskiviikko aamuna kömmittiin ylös ysin aikoihin ja Emppu laittoi meille mannapuuroa. Mannapuuro maistui pitkästä aikaa ihan taivaalliselta! Mahat täynnä puuroa lähdettiin sitten kiertelemään parit kirpparit. Tein yllättävän paljon löytöjä, mutta oli niillä kirppareilla kokoakin! Löysin juttuja niin vauvalle kuin itsellenikin. Nälkä porsaan taas kotiin ajoi ja ruokaa nassuun. Hetki ehdittiin vielä höpöttää ja sen jälkeen oli mun aika palata bussilla Tampereelle.
Ihana, mutta raskas minireissu. Vaikka me ei tehty mitään raskasta, raskaana kaikki tuntuu tuhat kertaa tukalammalta. Kiitos Emppu, kun majoitit meidät ja ruokit paremmin kuin hyvin!:)
