Mikä sai mun ostolakon repsahtamaan?
Oon samalla tosi ilonen, mutta ahdistunut.:D Jo ajat sitten, kun tulin raskaaksi, ystäväni kertoi lastenvaate merkistä nimeltään Mini Rodini. Raskaana en oikein osannut suhtautua niin kalliisiin lastenvaatteisiin. Tuntui hölmöltä alkaa ostaa viidenkympin housuja lapselle, jota ei vielä ole. Hengasin hetken Mini Rodinin facebook -kirppiksellä, mutta lähdin sieltä pian pois ajatuksella, ai kamala on kalliita.
Nyt kun poika on syntynyt ja huomenna jo seitsemän viikkoinen (herranen aika sentään) niin olen alkanut miettimään kyseistä merkkiä vähän eri vinkkelistä. Mulle tuli ihan hirveä vauvanvaateähky, kun olin viimeisilläni raskaana. Mua ahdisti, kun olin hamstrannut käytettyjä vaatteita ihan sikana, välillä ajattelematta yhtään tarvitaanko me niitä. Perus suomalainen ajatus, kun halvalla saa niin täytyy ostaa. Oli todella vaikea tietää kuinka paljon ja mitä tarvitaan. Esimerkkinä, ostin pojalle ainakin viisi 56 koon yöpukua, koska ajattelin sen auttavan rutiinien opettelua illalla. No, tyypillä on niin kovat yöhepulit, että nyt oli pakko ostaa unipussi. Eli, emme oikeastaan tarvitse yöpukuja. No, tässä tilanteessa oli hyvä kuitenkin, etten ostanut kolmenkympin yöpukua vaan ne viisi puoli-ilmaiseksi kirpparilta.
Nyt, kun on alkanut hiffaamaan tän vauvavaatehomman niin on paljon helpompi ajatella järkevästi mitä tarvii. Vaatetta ei tarvitse olla ihan loputtomiin. Olen miettinyt, että olisi järkevämpi panostaa laatuun, käytännöllisyyteen ja siihen, että vaatteet mitä ostan, tulisi oikeasti käyttöön. Mulla on kauhea stressi, että joku kiva vaate jää käyttämättä, kun niitä on niin paljon. Eikä tämä tarkoita sitä, että alan ostamaan vain tiettyä merkkiä. Tiettyihin asioihin haluaisin kuitenkin panostaa. Esimerkiksi ulkovaatteisiin. Koen myös, että jumppikset on tosi käytännöllisiä vauvoilla ja taaperoilla. Helppo heittää päälle ja ottaa pois plus, että aika mukavia pitää. Mini Rodinilla muunmuassa on ihania kuoseja myös jumppiksissa. Niihin oon kyllä vähän heikkona.
No se, mikä mua ahdistaa on pikkuinen shoppailuaddiktio just nyt. Päätin yksi päivä, että pidän ostolakkoa jouluun. Siitä ei ole montaa päivää ja olen ostanut pojalle kolme vaatetta. Selittelen itselleni, että kyllä poika ne tarvii, mutta juuri äskön myönsin Oskarille, että kyllä sitä ilmankin pärjättäisiin. Mua ahdistaa se, että sorruin. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni, saa niitä Mini Rodineita joulunkin jälkeen.;) Vähän huonoon kohtaan tuli Mini Rodinin facebook -sivulle huutokauppa. Siihen vaan uppoo vähän liikaa ja tulee semmonen äh tarjoan vielä kerran -fiilis. Tein kyllä hyvät kaupat, mutta se ostolakko. Maailma ei ehkä kuitenkaan kaadu tähän. Tärkeintä ei ole se kuinka monta kertaa mokaa, vaan se, kuinka monta kertaa nousee ylös ja yrittää uudelleen.;) Oon vähän hassu, kun ahdistun tällaisesta asiasta…
Joka tapauksessa, oon ihan hulluna noihin kuoseihin, apua! Mutta nyt lupaan ja vannon, että rauhoitun. Palaan näihin ihanuus kuoseihin sitten vuodenvaihteessa.
Onko täällä muuten muita Mini Rodini faneja?
