Alan olemaan aika kypsä tähän raskauteen. Mulle raskaus on ollut aika painajaismaista, en ihan hirveän montaa hyvää juttua siitä keksi. Lapsemme on oikein toivottu, mutta tämä odotusaika potuttaa jo todenteolla. Tällä hetkellä olen todella väsynyt. Hemoklobiini oli siinä rajoilla, että pitäisikö alkaa käyttämään rautalisää. Aina ei suoranaisesti nukuta, mutta ahdistaa eikä jaksa/huvita tehdä yhtään mitään. Kaikki pienetkin asiat ärsyttää. Niin ja ne suuremmatkin.

Meillä on maailman ihanin kämppä, mutta aivan liian pieni. 43,5 neliötä alkaa venyä ja paukkua. En ymmärrä säilytystilan vähättelyä näissä uusissa asunnoissa. Meillä on makuuhuoneessa neljä kaappia, eteisessä siivouskomero ja vessassa peili -ja allaskaapit. Neliöt on käytetty myös tosi surkeasti. Meidän kylppäri on oikeasti aika iso tällaiseen kaksioon, mutta se on tehty niin ettei sinne mahdu juuri mitään. Tällä hetkellä suurin osa tavaroista on pyykinpesukoneen päällä ja vauvan synnyttyä siinä on tyypin hoitoalusta.

Tiedän, että järkevämmillä huonekaluilla saisi paljon aikaan, mutta ei ole tässä kohtaa jaksamista/rahaa/järkeä alkaa laittamaan kaikkea uusiksi. Ja itse asiassa tykkään meidän huonekaluista tosi paljon. Tämän vuoden puolella meillä on kyllä suunnitteilla muuttaa. Sopimuksemme päivämäärä sattuu vain olemaan päivä jälkeen lasketunajan, enkä aio alkaa viimesilläni tai juuri synnyttäneenä muuttamaan. Ja isona ongelmana on, että oon niin rakastunut meidän asuinpaikkaan! En haluaisi pois täältä, mutta uusi alue kun on, hinnat nousee koko ajan. Eikä hyvän kokoisia kämppiä juuri ole tarjolla.

Mietin joka päivä tuhat kertaa, mihin oikein tungen tän kaiken tavaran? Oon yrittänyt hävittää turhaa, mutta vauvakamaa on tullut senkin edestä tilalle. En haluaisi vain tunkea kaikkea kaappeihin, olisi ihana myös löytää asioita niistä. Rakastan järjestystä, mutta näihin säilytystiloihin on melkein mahdoton saada sitä. Saatika, että mulla olisi jaksamista järjestää koko asuntoa. Huhheijaa! Oon mä pikku hiljaa yrittänyt vähän kerrallaan, mutta tuntuu ettei mistään ole oikein hyötyä. Toivottavasti onni potkaisee ja me löydetään kiva kämppä, jossa on oikeasti tilaa. Ja toivottavasti mun mielenterveys säilyy sinne asti.

Äitiysloma on kuitenkin mennyt eteenpäin yllättävän kivuttomasti. Kuvittelin, että sekoan tänne heti, mutta tekemistä on kyllä löytynyt. Nyt alkaa vain olla viikkoja sen verran kasassa, että tekemistä kyllä juu olisi, mutta on sitten eria asia jaksanko tehdä kaikkea. Väsyttää, ei jaksaisi, tylsää, on pakko, äh en jaksa, mutta en jaksa vain levätä, sattuu maata, sattuu istua, sattuu kaikki. Siinä mun yleisempiä ajatuksia.:D Tällä hetkellä on jotenkin todella vaikea löytää hyvää asentoa olla. Sen takia suurimmaksi osaksi pyörin täällä ympyrää ja puuskutan.

Tänään mulla oli lääkäri, koska on alkanut tulla jonkin verran luultavasti niitä oikeita supistuksia. Ei säännöllisesti, mutta kuitenkin. Reisiin tulee outoja ja kivuliaita ”viiltoja” ja on menkkamaista kipua vatsassa sekä selässä. Vaikea sanoa, kun ei ole supistuksista kokemusta. Lääkärissä kaikki oli ok, kohdussa ei ollut tapahtunut ihmeempiä. Vauva on vaan jo tosi alhaalla ja lääkärin mukaan hän voi kyllä tupsahtaa maailmaan koska vain. Kun nyt ensi viikkoon vielä kypsyisi.:) Me odotetaan häntä jo ihan malttamattomina. Oonkin ennustanut, että vauva syntyy 5.8. eli ensi viikon perjantaina, haha. Kuitenkin tuskailen vielä syyskuussa raskausviikolla 42!