Covid-19, meidän arjessa.

Elämää koronan keskellä.

Tuntuu hurjalta ajatella että Suomi pysähtyy, mutta me hoitajat painetaan töitä. Mun arki ei ole juurikaan muuttunut. Käyn töissä samalla tavalla kuin ennenkin. Tietenkin hygieniaan kiinnitetään erityistä huomiota, vaikka onhan käsihygienia meille ihan erityisen tärkeää ilman pandemiaa. Töissä on onneksi rauhallista, asukkaat eivät panikoi Koronan suhteen vielä. Välillä on haastellista saada heidät ymmärtämään miksi kauppoja ja kauppakeskuksia olisi nyt hyvä välttää.

Covid-19 pelottaa, se kuulostaa hurjalta taudilta. Jännittää mitä tapahtuu kun joku läheiseni siihen sairastuu. Tosiasiassa uskon että suurinosa suomalaisista tulee sairastumaan. Onneksi suomalaiset ovat ottaaneet hyvin haltuun tämän omaehtoisen karanteenin ja sosiaaliset kontaktit on minimoitu. Se helpottaa myös minun arkea töissä, kun asukkaille käyn kaupassa ja hoidan ulkona asioita joihin he eivät riskiryhmässä pysty. Kun sinä olet kotona pysyn varmemmin terveenä, enkä vie virusta töihin asukkaitteni keskuuteen.Olen myös turhautunut. Alkaa pidemmän päälle ottaa päähän tämä tilanne. Omat tunteeni koronaa kohtaan menee aikamoista aaltoa. Välillä pelkään, välillä olen todella vihainen. Voisin huutaa maailmalle kuinka vihainen olen tästä tilanteesta. Kuinka mikään virus voi rajoittaa näin paljon koko maailman menoa. Miten yksi sairaus hallitsee ihmisten työpaikkoja. Kuinka joku on oikeutettu menettämään työnsä tämän takia. MIKSI.

Olen ollut  myös todella väsynyt. Kun arkeen ei kuulu muuta kuin työt ja kotona oleskelu, tuntuu että arki on todella yksipuolista ja tylsää. Samat leffat pyörivät Netflixistä. Pitäis varmaan suursiivota mutta sekin ahdistaa eikä huvita. Uusi sisustus on alkanut houkuttaa, mutta eihän tässä mihinkään sisustuskaupoille pääse katselemaan. Ikean sivut on selattu jo kymmenettä kertaa läpi.

Mitä tapahtuu kun tämä on ohi?Koska tämä on ohi? Miten tää vaikuttaa meidän yhteiskuntaan? Millainen lama tästä seuraa? Paljon kysymyksiä tulevasta ja nykyhetkestä.

Onneksi minulla on oma perheeni, nämä  pitävät minut järjettömässä järjessä tämän kaiken keskellä!

 

Kiitos ja anteeksi avautumiseni

-Laura