Lukematon arki

Täällä on vietetty aika väsynyttä arkea korona-kriisin keskellä, Ossi on ollut paljon töistä sairaslomalla kun lapset eivät voineet mennä päivähoitoon. Täällä on kielto päällä että lasten pysyttävä kotona jos on vähänkin nuhan oireita. No tietenkin Islalla vuosi viimeiset 3 viikkoa nenästä paksua räkää, joten päiväkotiin ei ollut asiaa. Nyt kuitenkin vihdoin ja viimein Islan nenä ei ole valunut koko pääsiäisen aikana!

Mulla alkoi uusi työ noin 3 viikkoa sitten, pikku hiljaa oon päässyt taloon ja toimintatapoihin sisään. Työskentelen muuten kehitysvammaisten ohjaajana asumisyksikössä. Täällä on ollut mukavaa, mutta kaipaan kyllä ”vanhaan” työpaikkaan jo. Kesäkuussa olisi tarkoitus siirtyä omalle vakipaikalle toiseen yksikköön ja odotan jo innolla vanhojen työkavereiden tapaamista !

Pääsiäinen meillä on mennyt aika kotoisissa tunnelmissa, kuitenkin nyt taas työrintamalla ollaan. Lauantaina laittelin pihaa kesäkuntoon ja nyt olisi mietinnässä että mitä sinne pihaan laitetaan kasvamaan. Monivuotiset kukat olisi etsinnässä. Myös roskalavalle lähti aikamoinen saalis turhaa tavaraa ja pihajätettä. Seuraavana urakkana olisi varmaan noi keittiön kaapit jotka kaipaa läpikäymistä ja rankalla kädellä turhan heittämistä pois, mutta mistä saisi jaksamista siihenkin. Tuntuu että kaikki paukut menee tällähetkellä tämän arjen pyörittämiseen ja ylimääräiseen tuntuu olevan jaksamista vain harvoina päivinä.

Nykyään meidän nukkumaan meno onnistuu jo hitusen helpommin, ollaan päädytty nyt siihen että Lotta saa mennä nukkumaan meidän sänkyyn ja yöllä sitten siirretään omaan sänkyyn nukkumaan, kaikista helpoin nyt näin. Yöllä lapset heräilee vielä aika usein ja siitä syystä oon ollut taas erityisen väsynyt. Työ ja yöheräilyt ei ole mitenkään mielyttävä kombo. Töissäkin on sen verran rauhallista että se väsyttää entisestään kun tuntuu ettei oikein ole mitään mitä touhuta. Koen että oon ollu jo aika monta vuotta väsynyt, tuntuu että sisäinen akku on siinä 40% paikkeilla koko ajan, eikä katkonaiset yöt helpota tätä latautumista yhtään. Mulle synnytyksen jälkeinen masennus ja uupumus on tosi tuttu aihe ja siitä sepittelin joskus enemmänkin. Nykyään koen paljon paineita siitä että en osaa löytää elämästä niitä positiivisia asioita, vaikka niitä tietenkin paljon on. Usein nämä masentavat ja mieltä painavat aiheet porautuu aivoihin. Ehkä vielä joku päivä helpottaa, toivossa on hyvä elää. Ehkä.

-Laura