”Lapsi on 2,5 vuotiaaksi kotona”, vai onko sittenkään?

Mun tän päivän aihe jakaa v a r m a s t i mielipiteitä, eli koska lapsi päiväkotiin ja itse töihin.

Mä oon lapsen saatua ajatellut että oon hänen kanssa kotona ainakin 2,5 vuotiaaksi, tai ainakin siihen asti että hän osaa puhua ja ilmaista itseään mitä haluaa. Musta on tuntunut hirveen kaukaiselta laittaa pienempää lasta päiväkotiin, monesti oon leikitellyt ajatuksella mutta sen pidemmälle en ole asiaa harkinnut. Sinänsä itse päiväkodin aloittaminen ei jännitä, eniten rutiineista kiinnipito, vaikka meillä aikalailla samanlainen rytmi aikataulullisesti onkin mitä päiväkodeissa.

Perjantaina istuin sohvalla ja otin puhelimen käteen. Kirjoitin googleen vuoropäiväkoti vaasa ja hain pojalle päiväkoti paikkaa. Siltä istumalta. Toisaalta toivon että Veeti saisi päiväkoti paikan, tiedän et hänel menisi sielä hyvin, hän tykkää muista lapsista ja on sen verran sosiaalinen, että varmasti kaikki sujuisi hyvin.

Syy miksi hain vuoropäiväkoti paikkaa on se, että itse oon opiskellut liiketalouden merkonomiksi, erikoistuen asiakaspalveluun ja markkinointiin ja noh, missä tahansa kaupassa työskennellessä on harvoin 0800-1600 työvuoroja. Siksi hainkin korkeamäellä sijaitsevaan punahilkan päiväkotiin, ja hoitoajoiksi 20h/vko, arki ja viikonloppu riippuen työvuoroistani kun joskus töitä saan.

Myös siltä samalta hemmetin istumalta hain töihin! Aiemmin oon työskennyt ruoka- ja päivittäis tavarakaupassa sekä BR-Leluissa, joka oli itseasias mun ensimmäinen työpaikka ja aivan p a r a s sellanen! Nyt hain kuitenkin muita töitä, enkä kaupanalan. Vaikka tykkäänkin kaupassa työskennellä, kaipaan kuitenkin haasteita ja jatkuvasti samaa hommaa tehdessä alkaa kyllästyttämään, siksi en hakenut esimerkiksi mihinkään tavalliseen, yllä mainittuun töihin.

Nyt sit vaan pidän peukut pystyssä että töitä löytyisi ja poika pääsisi hoitoon, siitä alkaisikin täysin uusi sivu meidän elämässä.

🧡:llä Henna