Kritiikkiä feminismin kritisöinnin kritisöinnistä

Olen huomannut, että nykyään hyvin usein feministi bloggarit/aktivistit hämmästelevät suuresti sitä, että naiset, jotka muuten tuntuvat kannattavan tasa-arvoa, kieltäytyvät tunnustautumasta feministeiksi. Ja yleensä ainoiksi selityksiksi tähän tarjotaan sitä, että nämä naiset A. ovat tyhmiä ja eivät ymmärrä mitä feminismi on tai B. eivät uskalla puolustaa naisten oikeuksia jostakin syystä. Usein nämä yhditetään näppärästi ja väitetään, että nämä naiset pelkäisivät puolustaa naisten oikeuksia, koska se tarkoittaisi, että he ovat ”miesten vihaajia”.

Muutama pointti näihin väitteisiin;

 Oman kokemukseni mukaan ihmiset voidaan jakaa ainakin kahteen eri kategoriaan sen mukaan, mitä feminismi heidän leksikossaan on.

• Niihin, jotka uskovat, että feminismi tarkoittaa tasa-arvon kannattamista.Tähän kategoriaan kuuluvat väittävät, että feminismi ajaa tasapuolisesti sekä naisten, että miesten asioita. He myös esimerkiksi näkevät, että sanaa ei ymmärretä oikein, jos myös miesten oikeuksien ajaminen karkoittaa feministiksi identifioitumisen, koska se juuri on feminismiä.
• Niihin, jotka uskovat, että feminismi tarkoittaa naisasialiikettä. Miesten tai muiden sukupuolten oikeuksiin ei oteta mihinkään suuntaan kantaa. Tämän kategorian mukaan myös naisten oikeuksien, joilla ei sinäänsä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, ajaminen voi kuulua feminismiin (esimerkiksi aborttioikeuden ajaminen).  

Tähän asti asia näyttää päällisin puolin minusta hyvin selkeältä ja selvältä. Näin esitettynä, muita asioita huomioimatta itse voisin molempien kategorioiden kannalta hypätä feminismin kelkkaan ilolla. Yhtäläiset palkat kaikille samasta työstä? Toki! Kaikille(/myös naisille) oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen? Tietenkin! Ihmisten (/myös naisten) ulkonäön arvostelu pois, kun sille ei ole syytä? Jee!

Mutta sitten ne muut asiat mitkä pitäisi mielestäni ottaa huomioon:

Oman kokemukseni mukaan ihmiset voidaan jakaa ainakin kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, miten he kokevat tasa-arvottomuuden toteutuvan länsimaissa:

• Niihin, jotka kannattavat sukupuolirooleja. He kokevat, että jaottelu kahteen sukupuoleen ja niiden erojen huomioon ottaminen nykyisessä yhteiskunnassa on kätevää ja tarpeellista. Nämä ovat usein siis niitä selkeitä ”antifeministejä”, jotka ainakin jossain määrin kokevat, ettei yhtäläiset oikeudet välttämättä kaikissa tapauksissa tuo tasa-arvoa.
• Niihin, jotka näkevät, että sukupuoliroolit rajoittavat kaikkien sukupuolien edustajia ja ne pitää kumota kokonaan. He saattavat nähdä, että joissakin tapauksissa sorto on vakavampaa ja että näihin tapauksiin on puututtava ensin/jämäkämmin. Lähtökohta heillä on kuitenkin se, että sukupuolirooleja ei tulisi ottaa huomioon juuri ollenkaan ja puhuvat mielummin ihmisoikeuksista kuin tietyn sukupuolen oikeuksista. He saattavat nähdä, että feminismi naisasialiikkeenä joko korjaa osaa ongelmasta tai painaa vaakakuppia vain toiseen suuntaan.
• Niihin, jotka uskovat, että naiset ovat alisteisessa asemassa miesten suhteen. Miehet taas ovat etuoikeutettuja, eikä heitä sorreta ryhmänä, tai tämä sorto on hyvin vähäistä. He eivät suoranaisesti näe sukupuoliin jaottelua ongelmana, vaan siinä, että ne on edustettuna yhteiskunnassamme väärin tai niitä ei oteta huomioon oikealla tavalla. Patriarkaatti on heidän silmissään sitä, että miehet ovat vallassa ja hallitsevassa asemassa naisiin nähden.

Ja mielestäni molemmat aiemmin esitetyn kategorian feministit puhuvat jo eri asiasta, jos lähtökohdat ovat noinkin eroavat.  Ymmärrän, että tämä saattaa vaikuttaa saivartelulta. Ehkä se onkin. Harvoin kuulee feministien kovaan ääneen ottavan kantaa näkemykseensä noihin asioihin. Mutta toisaalta näen sen vielä hankalampana, että nämä näkemykset näkyvät salakavalasti paistavan rivien välistä. Mielestäni on oleellista, että vaatiessa naisille samoja oikeuksia kuin miehet, otetaan kantaa kuuluisiko heidän myös saada samat velvollisuudet kuin miehet ja kuuluisiko miesten saada samat oikeudet ja velvollisuudet kuin naiset.

Ja tähän väliin tuon nyt esille sen asian, että tarkoituksenani ei ole torpedoida keskustelua, joita käydään feministejen (keitä he nyt sitten ovatkaan) ajamista asioista. En tarkoita, että jos keskustellaan esimerkiksi siitä epäkohdasta, että naiset saavat joissakin aloissa vähemmän palkkaa kuin miehet samasta töistä, niin meidän pitäisi samassa keskustelussa puhua myös miesten armeijapakosta. Kirjoitan nyt feminismistä laajempana ilmiönä/liikkeenä. Tarkoitan siis enemmänkin sitä, että on mielestäni kummallista väittää, että jos kannatan vaikka tuon edellä mainitun epäkohdan muuttamista, niin se tekisi automaattisesti minusta feministiä. Koska feminismi on niin paljon muutakin, ja sen asenne ja ajamat arvot on otettava huomioon kokonaisuutena. Ja minulle ei edes ole selvää mitä feminismi on, koska niin monella tuntuu olevan eri merkitys tuolle sanalle.

Kutsun itseäni feministiksi, mutta myönnän, että en tiedä mitä se tarkoittaa. Mielestäni on itse asiassa ylimielistä kenenkään nykyään olettaa, että heidän merkityksensä tuolle sanalle on juuri se oikea. Ja myönnän, että minun ei sen takia varmaankaan edes pitäisi kutsua itseäni feministiksi. Mutta toisaalta meistä melkein kaikki on ainakin jollakin määritelmällä feministi. Tilanne on kuitenkin sillä tavalla hankala, että karkeasti puolet yhteiskunnasta näyttää pitävän minua tyhmänä, sivistymättömänä sovinistina, jos en pidä itseäni feministinä. Ja sitten se toinen puoli pitää minua tyhmänä, sivistymättömänä feminatsina jos pidän.

En suoraan sanottuna ymmärrä, miten niin harva tuntuu näkevän feminismin moninaisuuden ongelmalliseksi. Ymmärrän kyllä, että usen tapahtuu niin, että yksittäinen henkilö ymmärtää väärin jonkin termin merkityksen, ja muita ärsyttää, kun he käyttävät sitä väärin. Tässä tapauksessa näkisin kuitenkin, että siitä ei ole kysymys, koska feminismin nimissä ajetaan ties minkälaista asiaa ja niin moni on näköjään kohdannut usein ongelman, jossa toinen ihminen on käsittänyt feminismin ”väärin”. Olisiko siis syynä se, että arkikielessä tuo jossakin määrin epämääräinen termi ei enää sellaisenaan toimi, ja on saanut siksi negatiivisen konnotaation? Jos aatteen nimimissä voidaan ajaa paljon toisistaan eroavia näkemyksiä, niin on luonnollista, että niistä radikaalimmat saavat eniten huomiota ja värittävät sitä. Ja kun toisaalla useampi feministi tarpeeksi kovaan ääneen julistaa, että miesten täytyy suojella ja auttaa naisia, ja toisaalla feministit syyttävät seksismistä, jos oletetaan, että naiset tarvitsevat suojelua ja apua miehiltä, niin onko ihme, että nämä ”antifeministit” kokevat feminismin kaksinaismoralistiksi? Voiko heitä loppupeleissä syyttää siitä, että he eivät ymmärrä mitä feminismi on?

Itse liehuttaisin feministi-lippuani korkealla, jos ainakin seuraavissa asioissa suurin osa feministeistä olisivat kanssani samaa mieltä ja se näkyisi feminismin edustuksessa mediassa:

• Ei ole riemuvoitto, kun miehiä halvennetaan tai objektifikoidaan ”vaihteeksi” mainoksissa, elokuvissa, tv-sarjoissa, pariutumismarkkinoilla tai missään muuallakaan.
• Missään tapauksissa ei ole naisten ”vuoro” olla hallitsevammassa roolissa. Historiassa naisten kokemaa vääryyttä ei saada takaisin, jos miehet saavat välillä kokea vääryyttä.
• Naisten kokema väkivalta ei ole pahempaa kuin muiden kokema väkivalta. Tavallaan ehkä ymmärrän, että hokema ”naisia ja lapsia ei saa lyödä” on koettu historiassa tarpeellisemmaksi kuin ”ketään ei saa lyödä”. Tämä kuitenkin toisaalta on rinnastanut naiset lapsiin ja vahvistanut näkemystä, että naiset ovat heikompi ja heiveröisempiä miehiin verrattuna. Edelleen yhteiskunnassa vallitsee näkemys, että miehet, jotka lyövät naisia ovat automaattisesti pahoja ihmisiä; lyöjän ollessa samaa sukupuolta uhrin kanssa on teko yleensä pahaa, mutta sallitumpaa ja joissakin tilanteissa jopa täysin sallittua; mutta naisen lyödessä miestä oletetaan usein, että naisella on joko syynsä tekoon, mies ei saa hillittyä naistaan, tai on kyseessä jonkinlainen ”hysteriakohtaus”, josta selvitään olan kohauttamisella. Moni ”feministi” mielestäni syyllistyy miesten kokeman väkivallan vähättelemiseen ihan huomaamattaan, vaikka se toisaalta myös tosiaan vahvistaa näkemystä, että naiset ovat synnynnäisesti miesten vallassa ja miesten on vain siksi kohdeltava heitä hellästi. 
• Misogyniaa ei ole kaikki tapaukset, jossa nainen on uhrina ja mies pahoinpitelijänä. Ja huom! tämä ei tarkoita, etteikö naisvihaa olisi olemassa. Väkivallan takana vaan voi olla monta erilaista motiivia. Samoin, kun naiset voivat käyttäytyä väkivaltaisesti miehiä kohtaan muistakin syistä kuin misandriasta. Jos esimerkiksi mies ei suvaitse pettämistä ja lyö naista sen kostoksi, ei sillä välttämättä ole naisen sukupuolen kanssa sinäänsä mitään tekemistä. Ja taas painoittaisin, että en tarkoita, että tässä tilanteessa se olisi mielestäni mitenkään hyväksyttävämpää! Väitän vain, että kun moni ”feministi” on ehdollistunut huutamaan ”misogyniaa!” aina kun nainen on väkivallan uhrina, vaikkei misogyniasta olisi kyse, mutta vähättelee miehiin kohdistuvaa väkivaltaa, se antaa mielestäni aiheellisestikin feministeistä sen kuvan, että ollaan ”naisten puolella miehiä vastaan”.
• Naisille kuuluu ainakin laissa samat oikeudet kuin miehille, ei enemmän tai vähemmän. Jos puhutaan naisten oikeudesta omaan kehoon, pyritään, että se on sama kun miesten oikeus omaan kehoonsa. Ymmärrän, että monien mukaan esimerkiksi ympärileikkaus on täysin eri asia miehille ja naisille. Itse kuitenkin näkisin sen niin, että molemmissa rikotaan täysin samaa oikeutta, joten se, että vain naisten ympärileikkaus olisi vaarallisempi, kivuliaampi ja radikaalimpi toimenpide (jos siis näin on. Myönnän, että tämä on minulle vierasta alaa) ei sinäänsä poista sitä faktaa, että molempien kohdalla lapsen oikeutta sorretaan. Jos naisille haetaan erityiskohtelua, joka on selvästi sidoksissa heidän ”naiseuteensa” on huomioitava, että tällöin miehilläkin on oikeus hakea erityiskohtelua ”mieheytensä” vuoksi. Ja jos feminismi ottaa kantaa tälläisiin asioihin, niin silloin on parasta, että feminismillä on yhtenäinen määritelmä ”naiseudelle” ja ”miehyydelle” ja ymmärretään ottaa huomioon, että nämä kysymykset voivat olla kynnyksenä joidenkin ihmisten feministiyteen (onko toi oikea sana?). Tällä tarkoitan nyt tapauksia, jossa feministi feminismin nimessä ottaa kantaa asioihin, joissa esimerkiksi sukupuolten biologiset erot ovat olennaisia. Toivoisin esimerkiksi, että jos aborttioikeuden kannattaminen katsotaan olevan osa feminismiä, niin johtopäätös on se, että ”en ole feministi, mutta kannatan tasa-arvoa” voi ihan oikeasti olla oikein sanottu, jos kannattaa tasa-arvoa, mutta ei abortteja. Sanomattakin toivottavasti selvää; kun ajetaan oikeuksia, jotka eivät ole vahvasti sukupuolisidonnaisia, ajetaan niitä kaikille yhtäläiseksi.
• Jos feminismi määritellään naisasialiikkeeksi, niin feminismi ei saa vähätellä miesten (tai interseksuaalien) oikeuksia ajavien liikkeiden asiaa tai tarpeellisuutta. Feminismin ja tälläisen liikkeen välillä ei tulisi olla vastakkainasettelua. Itse asiassa mielestäni myös moniin feministien näkemiin naisiin kohdistuviin epäoikeudenmukaisuuksiin mielestäni vaikuttaa suuresti se, ettei miesten sukupuolirooliin ja oikeuksiin olla puututtu. Joten miesten oikeuksia ajavien liikkeiden kanssa pitäisi pikemminkin tehdä yhteistyötä. Jos taas feminismi määritellään liikkeeksi, joka ajaa kaikkien sukupuolien oikeuksia, sen pitäisi ajaa niitä tasapuolisesti.

Yhteenvetona voisin siis todeta, että mielestäni hurjan moni feministiksi tunnistautumaton ei A. ole tyhmä, koska ei ymmärrä mitä feminismi on tai B.  uskalla puolustaa naisten oikeuksia jostakin syystä. He eivät vaan usko, että feminismi on oikea termi, jonka alla naisten oikeuksia voi suoralla naamalla tasa-arvoa kunnioittaen puolustaa. Ja uskon ihan vilpittömästi, että ”feministi”-termin mainetta ei edes pystytä pelastamaan, jos ei yritetä nähdä, miksi se ollaan menettämässä.

Loppukaneetiksi voisin nyt siis vielä täsmentää, että ongelmani tässä asiassa koskee feminismiä ja feministiä sanoina/termeinä, niiden semantiikkaa arkikielessä. Yritin ottaa mahdollisimman vähän kantaa siihen, mitä mieltä olen lukuisista ja moninaisista arvoista, jota feminismin nimeen kannatetaan. Minulla ei myöskään ole minkäänlaista akateemista koulutusta mistäkään sukupuolentutkimusalalta, vaan pohdin feminismiä maallikkona, niinkuin se maallikolle esiintyy. Sen takia olenkin osittain tarkoituksella jättänyt ”kolmannet sukupuolet” tekstini ulkopuolelle. Valitettavasti näistä asioista puhuessa yleensä puhutaan vain naisroolin ja miesroolin luonteesta ja tarpeellisuudesta, interseksuaalien jäädessä taka-alalle.